Etymologiadata talk:KBL:Sanakirjatyön tähänastiset tulokset

From Sanat

Heti kakkosluonnosversion julkaisemisen jälkeisenä aamuna minua alkoi vaivata, miksei ksl *ďź- olisi substituoitunut mieluummin j-na kuin h-na sanoissa *hakara ja *häkä. Kantagermaanisissa lainoissahan soinniton χ- korvautui k-lla (kallio, kana), mutta siitä kehittynyt kantaskandinaavin soinnillinen h- jo h-lla (hame, hartia), joka siinä vaiheessa oli kantasuomessa aivan uusi äänne ja saattoi itse asiassa saapua kieleen juuri germaanisten lainojen mukana, ennen š > h -muutosta.

Ei silti tarvitse olettaa š > h -muutosta edeltäneitä slaavilaisia lainoja, kun otetaan huomioon, että muinaisruotsalaisissa tai sitä hieman vanhemmissa lainoissa maha ja saha on lähtökielen g ~ γ substituoitunut h:na; joskus samaa äännettä edustaa myös sm -hk-. Myöhäiskantasuomen h oli siis ilmeisesti asemoitunut substituoimaan soinnillisia alveolaarista takaisempia konsonantteja. Minusta näyttääkin todennäköiseltä, että varhaisimmissa slaavilaislainoissa h- on korvannut joko vielä palatalisoitumattoman g-n tai sen palataalisen allofonin ǵ-, eli slaavin 'ensimmäistä palatalisaatiota' ei ollut vielä tapahtunutkaan. Yhtä vanha laina voisi olla myös kimalainen. Tällöin pitäisi tosin löytyä myös lainoja, joissa ksm h- vastaa slaavilaista g-tä. --Sjunttila (keskustelu) 18. huhtikuuta 2020 kello 12.47 (EEST)