Etymologiadata:imsm:viiru
*viiru
Vastineet:
mksm. *viiru (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
viiru (Renv 1826; etup. itämurt. Kymenl KaakkHäme) ’Strich, Streifen’, yhd. viirusilmä, johd. viirullinen, viirukas, tähän myös viiriäinen ’eräs kanalintu, Coturnix’
~ ink vīru, vēru ’viiru, juova’ | ka viiru, viirukka ’viiru, (koriste)juova’ | va vīru ’juova, viiru, raita’, vīrukko ’juovikas, raidallinen’ | vi viir ’viiru, juova, raita’, viiruline ’juovikas, viirullinen’, viirg ’rivi’ | li vīrg, vīrgəz ’(esim. kuivasta kalasta leikattu) suikale’ (sm > nr murt. Sm vīro ’viiru; ryppy; ura’).
~ ink vīru, vēru ’viiru, juova’ | ka viiru, viirukka ’viiru, (koriste)juova’ | va vīru ’juova, viiru, raita’, vīrukko ’juovikas, raidallinen’ | vi viir ’viiru, juova, raita’, viiruline ’juovikas, viirullinen’, viirg ’rivi’ | li vīrg, vīrgəz ’(esim. kuivasta kalasta leikattu) suikale’ (sm > nr murt. Sm vīro ’viiru; ryppy; ura’).
Todennäk. samaa alkuperää (johd. samasta vartalosta) kuin viillä, viima, viipale ja viiva (ks. näitä). Vrt. myös piiru.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 161 (sm ~ va vi)
- L. H[akulinen] Vir 1928 257 (vi viirg ~ sm virka, viiru)
- Wessman 1930–32 SO 2 532 (sm > nr murt.)
- Hakulinen Vir 1933 166 (+ li)
- Kettunen 1938 LivW 494 (sm ~ vi li)
- SKES 1978 1752 (+ ink ka)
- Vaba 1990 ImsKielik 137 (vi li < baltt (ei originaalia))
- Nikkilä 1998 FFL 21 80