Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:viile-

Sanatista

*viile-

Vastineet:

mksm. *viile- < kksm. *wijele- < vksm. *wijǝ-lǝ- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

viillä (Hemm 1605) ’leikata (pitkiä viiltoja t. suikaleita; paik. itämurt.); viistää, laahata (PKarj Kain ja ymp.); vihloa (paik. murt.) / (auf)schlitzen, Streifen abschneiden; an etw. entlang streifen od. schleifen; (schneidend) schmerzen’, johd. viiltää (JGCalamnius 1700; laajalti murt.) ’id.; vihloa, tehdä kipeää’, vii(l)leskellä (Agr »heille näwyit wileskellyt kielet»), viilto, viillos, viilu, murt. rinn. viilosuikale; ohut puulevy, puupinnoite; (housun) halkio’, yhd. viilivannas (VR 1644 vijlinvannas), -veitsiveitsimäinen auran osa, jolla maa viilletään auki’, viiltoauraaura, jossa on veitsimäinen vannas
~ ink vīltǟkyntää viiltoauralla; vihloa’ | ka viilläleikata (kangasta, nahkaa ommeltavaksi)’, viilteäleikata, viiltää; laahata, viistää; pitää perää’ | ly vīĺdäleikata (puku, paita ommeltavaksi); viiltää’, vīlttäpurjehtia toisen ohi’ | veP vīlda, K viĺta, viĺdaleikata (viipale, suikale; puku)’ | va vīlläviiltää; leikata (vaatetta)’ | vi viil (g. -u) ’vaatteen levennyskiila’, viilak(as)viipale’ | li vīʾlviillos, viipale; peltokaistale’.
Todennäk. johd. vart:sta *vije-leikata’ (*vijele-: frekv.-johd.), joka = lp vâggjâtleikata (kangasta vaatteeksi, leipää, juustoa, nahkaa); viiltää’. Vrt. viima, viipale, viiru, viiva.
Lähdekirjallisuus:
  • Ahrens 1843 GrEhstn 133 (sm ~ vi)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 112 (+ ve)
  • Wiklund 1896 SUST 10 318 (sm ~ lp; ← *viji-)
  • Collinder 1932 Urgerm 1 208 (vrt. viipale, vihloa)
  • Kettunen 1938 LivW 492 (+ li)
  • E. Itkonen 1949–51 FUF 30 19 (Wiklundin selitys epävarma)
  • T. Itkonen 1970 Sananj 12 9 (vanha frekv.-johd.)
  • Ariste 1975 ESA 19–20 133 (+ va)
  • SKES 1978 1745–46 (+ ink ka ly; ~ lp)
  • T. Itkonen 1997 FUF 54 245 (sm ~ lp)

Etymologiadata:imsm:viile-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:viillä

Etymologiadata talk:imsm:viile-