Etymologiadata:imsm:viimä⇒
*viimä⇒
Vastineet:
- Suomi: viime
- Karjala: viime
- Vepsä:
- Vatja: viimin
- Pohjoisviro: viim(a)ne
- Eteläviro: viimäne
- Liivi: S vīmi
mksm. *viimä⇒ < kksm. *wijemä- < vksm. *wiŋǝ-mä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
viime (Juusten 1575 wimes sunnudaina; yl.) ’vorig, letzte(r/s)’, yhd. viimevuotinen, viimeöinen; sijam. viimein (Agr wimein), viimeinkin (Agr wijmengi), viimeksi, johd. viimeinen (: viimeistään, viimeisillään; yhd:sta viho(n)viimeinen ks. vihdoin), viimeistellä, viimeitteeksi (paik. länsimurt.)
~ ink vīme ’viime’, vīmäin ’viimein’, vīmein ’viimeinen’ | ka viime, viimi, viimoi ’viime’, viimeine, viimaine, viimine ’viimeinen’ | va vīmin, vīmene ’viimeinen’ | vi viimaks ’lopulta, viimein(kin)’, viimati id., viimne ’viimeinen’ | li vīmi ’viimeinen’
~ ink vīme ’viime’, vīmäin ’viimein’, vīmein ’viimeinen’ | ka viime, viimi, viimoi ’viime’, viimeine, viimaine, viimine ’viimeinen’ | va vīmin, vīmene ’viimeinen’ | vi viimaks ’lopulta, viimein(kin)’, viimati id., viimne ’viimeinen’ | li vīmi ’viimeinen’
? = unk vég ’loppu’, végül ’viimein(kin)’; rinnastus perustuu oletettavaan sgr alkumuotoon *viŋᴈ, josta ims sanan vartalo vii-. — Sm viimeinkin > lpN viimâ(g) (Pi Lu In) ’lopulta, vihdoin’. Ks. myös viipyä.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 161 (sm ~ va vi)
- Fábián 1861 MNyszet 6 36 (+ unk)
- Hunfalvy 1866 NyK 5 383 (+ lp)
- Budenz 1867 NyK 6 468–69 (+ li)
- MUSz 1873–81 569
- Wichmann 1914–20 FUF 14 119 (~ syrj vi̮ja, vi̮je̮d́ź ’jhk asti’)
- Rapola 1920–21 Suomi 4:17 228 (+ ka)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 999 (lp < sm)
- Liimola 1944 FUF 28 81–85 (syrj mahd. ~ vog, ei sm)
- FUV 1955 67 (sm ? ~ syrj unk)
- E. Itkonen 1960 LpChr 178 (lp < sm)
- Lytkin & Guljajev 1970 KESK 72 (sm ~ syrj unk)
- Rédei 1973 NyK 75 265 (syrj sanalle parempi vastine vog:ssa)
- TESz 3 1976 1104
- MSzFE 1978 680
- SKES 1978 1748 (+ ink; ~ ? syrj ? unk)
- Häkkinen 1987 ES 376–77
- UEW 1988 575, 587 (sm ? ~ unk)
- EWUng 1995 1614 (sm ? ~ unk; etymologian aukkoisuuden takia epävarma)