Etymologiadata:imsm:viilek̆keh

*viilek̆keh

Vastineet:

• Suomi: viileke
• Karjala: viilekeh
• Vepsä:
• Vatja: viilikkõ
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *viilek̆keh < kksm. *wilekkeš < vksm. *wilǝkkǝ-š (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

viileke (As 1757; itämurt. KPPohjanm ja ymp.) ’(kontin, pyssyn tms.) kanto- t. olkahihna, (housun, hameen) olkain / Tragriemen; (Hosen)träger’, rinn. viilleke, viilake (paik. murt.), viineke (Kaakk- ja PäijHäme Kymenl, paik. PSm), viinike (paik. Satak Häme), viines (paik. Häme)
~ ink vīlike ’kantohihna; olkain’, vīlistimmēt ’kontin t. säkin viilekkeet’ | ka viilehes, viilehys, viilekeh ’kontin t. repun olkahihna’ | ly vīlehtes id. | va vīliz (mon. vīlissed), (Must) vīlinke̮, vīlikke̮id.

= lpN vâlâk (Lu In) ’ruumiin ympärys (olan yli mitattuna, tav. paikanilmauksena: ill. vâlâkii ’olan yli, olalle’); viileke (In)’, Lu valās (Pi In Ko) ’repun olkahihna (Lu Pi); ruumiin ympärys (olan yli; In Ko)’ (lp > sm murt. (Enontekiö) valakkeessa ’olan yli kiedottuna (esim. suopunki)’). — Ainakin sm:ssa sana on yhdistetty kansanetymologisesti v:iin viillä. Sanan hihna vaikutus näkyy viileke (~ viineke) sanan rinnakkaismuodoissa (paik. Satak Häme KPPohjanm) vihneke, vihnike. Ks. myös viini².

Lähdekirjallisuus:

• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 58 (sm viileke ~ lp; lp > sm murt. valake)
• Collinder 1932 Urgerm 1 208 (sm viileke kuuluu viillä v:n yhteyteen)
• SKES 1975 1615 (valakka2)
• SKES 1978 1744 (+ ink ka ly va; ims ~ lp)
• T. Itkonen Vir 1983 351, 360 (ims ~ lp)

[viileke Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:viileke