Etymologiadata:imsm:vihelijä⇒

*vihelijä⇒

Vastineet:

• Suomi: viheliäinen
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: vilets?
• Eteläviro: viline
• Liivi:

mksm. *vihelijä⇒ (J.K.)

SSA:n sana-artikkeli

viheliäinen (Agr wihleinen, wihileijnen, wiheleitzet (mon.), Westh wiheläitzen (g.), Finno 1615 wiheliäidzexi (transl.); melko yl. muualla paitsi Verml Ink) ’kurja, kehno, kelvoton / elend, armselig, schlecht’, (tähän kuuluvat todennäk. myös vihlettyys (Gan 1787; LaatKarj, paik. PKarj PSavo) ’onnettomuus, vahinko, vaiva; paholainen; kohtalo (Gan)’, vihlata (Jusl 1745; ei murt., joten sanan aitous kaikkiaan epävarma) ’? noitua, lumota’)
? ~ vi vilets ’onneton, surkea, kurja’.

Kuulunevat viha pesyeen yhteyteen, vrt. erityisesti vihelä (Raam 1758; osin LounSm) ’tuleentumaton, vihanta’ sekä vi murt. vihel ’kova (tuuli)’. — Myös germ alkuperää sanalle viheliäinen on pidetty mahdollisena (< kgerm *wiþelia-, vrt. mys withillo ’kaksineuvoinen; luonnoton’), ja erillistä, hyvin epävarmaa germ vertauskohtaa on esitetty sanalle vihlata.

Lähdekirjallisuus:

• Karsten 1915 GFL 82 (viheliäinen < kgerm *wiþelia-), 108 (vihlata < germ, vrt. mn vél ’taito; viekkaus’)
• Ojansuu Vir 1920 82–83 (viheliäinen ~ vi vilets, ? ~ vilhua)
• Collinder 1928 Urgerm 1 15 (?? < germ)
• Rapola 1933 SKKH 185 (vrt. vi)
• Karsten 1944 FmS 10 603 (sm < kgerm)
• Marold 1971 Sprache 17:2 161–62 (sm vihlata ei germ)
• Rintala 1972 läntä 185–87 (viheliäinen varmaankin ← vihelä)
• SKES 1978 1735 (vi ja germ vertauskohdat epävarmoja; mahd. ← vihelä), 1737 (vihlata mahd. deskr.; germ alkuperän oletus epävarma)
• Hofstra 1985 OsFiGerm 113 (sm viheliäinen ? < germ)

[viheliäinen Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:viheliäinen

Keskustelu

Uusi tietue tehty toivesivun keskustelun perusteella. --Juha Kuokkala (keskustelu) 10. maaliskuuta 2025 kello 01.32 (EET)