Etymologiadata:imsm:veikV⇒
*veikV⇒
Vastineet:
mksm. *veikV⇒
SSA:n sana-artikkeli
veikeä (Lönnr 1880; eri tahoilla etup. itä- ja hämmurt.) ’hauska, lystikäs, mainio / lustig, spaßig, famos’, murt. myös ’taitava, kätevä; kumma(llinen), erikoinen; viekas, ovela’, johd. veikeillä, veikistellä (Eurén 1860)
~ kaE veikari: »ukod oldih veigari luajittu» ’miehet olivat tehneet pahaa’.
~ kaE veikari: »ukod oldih veigari luajittu» ’miehet olivat tehneet pahaa’.
Sanalle on esitetty baltt lähtökohtaa: *veika, vrt. liett viẽkas ’voima, elinvoima’, veikùs ’nopea, kiireinen, reipas’, jotka kuuluvat v:n veĩkti ’tehdä; työskennellä’ yhteyteen. Samasta kannasta olisivat oletuksen mukaan peräisin myös mm. vaikku (: vaikuttaa), veijari ja viekas, ks. näitä.
Lähdekirjallisuus:
- SKES 1978 1684 (sm ~ ka; deskr.)
- E. Uotila 1983 Euroasiatica 4:6 5–12 (< baltt)