Etymologiadata:imsm:vatvo-
*vatvo-
Vastineet:
- Suomi: vatvoa
- Karjala: vatvuo
- Vepsä: vaduda
- Vatja: vadvoa
- Pohjoisviro: vaduma
- Eteläviro:
- Liivi: va’ddõ
mksm. *vatvo- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vatvoa (Gan 1787; itämurt. KPPohjanm) ’muokata, vanuttaa (esim. villoja); käsitellä alituisesti samaa asiaa / walken, zupfen (z. B. Wolle); sich ständig mit ein und derselben Sache beschäftigen’, valvoa (laajalti hämmurt. EPohjanm EKarj, paik. Peräp Länsip) ’muokata, vanuttaa (villoja); levittää, pöyhiä (heiniä)’
~ ka vatvuo ’vatvoa; muokata villoja t. pellavaa; vaivata taikinaa’ | ly vadvoda ’vatvoa, tempoa puoleen ja toiseen, pudistella’ | va vadvoa ’vatvoa villoja’ | vi murt. vaduda ’nyppiä (villoja)’ | li vaʾddə ’nyppiä, pöyhiä (villoja, rohtimia)’.
~ ka vatvuo ’vatvoa; muokata villoja t. pellavaa; vaivata taikinaa’ | ly vadvoda ’vatvoa, tempoa puoleen ja toiseen, pudistella’ | va vadvoa ’vatvoa villoja’ | vi murt. vaduda ’nyppiä (villoja)’ | li vaʾddə ’nyppiä, pöyhiä (villoja, rohtimia)’.
Deskr. sanoja, joihin vrt. s.v. vatkata main. sanat; läheisiä ovat myös vatoa (eri tahoilla itämurt., paik. PPohjanm) ’korjailla vanhaa tilapäisesti’ (samalla alueella paik. myös vatvoa id.) ~ ka vatuo ’puhua joutavia t. perättömiä’, vatultoa ’tuhrata, tuhertaa, säheltää; vatvoa, tukistaa’ | ve vaduda ’vatvoa l. raastaa villoja; kiskoa tukasta’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 257 (sm ~ vi)
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 160 (sm ~ vi; vatvoa ~ vatoa)
- Setälä 1890–91 ÄH 157–58 (+ li)
- Ariste 1939 ERMA 14 68 (sanat vatvoa ja vatkata pidettävä erillään)
- Rytkönen 1940 tm 87 (+ ka)
- SKES 1975 1676 (vatoa)
- SKES 1978 1677–78 (sm vatvoa, valvoa2, vatmoa ~ ka ly va li; tähän voi kuulua myös -v-:ttömiä muotoja)