Etymologiadata:imsm:vanko
*vanko
Vastineet:
mksm. *vanko < kksm. *wanko < vksm. *waŋka-w (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vanko (Jusl 1745; Häme) ’kaskenvierrossa, palokankena t. keksinä käytetty pitkään puuvarteen kiinnitetty koukku / beim Schwenden als Werkzeug verwendete lange Stange mit einem Haken an der Spitze’, vanku (PSavo, osin KSm ja ymp.) id., vanki (osin LounSm) ’vetohärkäparin koukkupäinen aisa; auran runkopuu’
~ vi vang (g. vangu) ’kädensija, kahva, sanka; (joen)mutka’ | ? li (Sal) vaŋga ’puroniitty’
~ vi vang (g. vangu) ’kädensija, kahva, sanka; (joen)mutka’ | ? li (Sal) vaŋga ’puroniitty’
= votj vug ’kädensija, sanka’ | syrj vug id.
? < k-arj, vrt. m-int vaṅka- ’käyrä’. — Vi vang ’(joen)mutka’ on selitetty myöhemmäksi germ lainaksi samasta ieur sanueesta, vrt. mn vangr ’kenttä, niitty’ < germ *wanga ’mutka tms.’.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1890 BFB 286 (sm ~ vi li)
- Toivonen Vir 1917 85 (+ votj syrj)
- Toivonen 1917 SUSA 34:2b 46–47 (ehkä < arj *vak-, *vank-)
- FUV 1955 139 (sm ~ vi votj syrj; < ieur)
- *Koski Vir 1957 391–99 (< ieur; vi ’joenmutka’ ? < germ)
- Joki 1973 SUST 151 335–36
- SKES 1975 1635–36 (s.v. vanki2; ei li)
- FUV2 1977 149
- UEW 1988 814
- Sammallahti 1988 UrLang 554
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Toivonen 1917 SUSA: 46–7 | + | + | = udm вуг(ы) 'hakarauta, sinkilä; ovenripa, -kahva; sanka; jousenkaari', ko вуг 'kädensija' ← ar *va(n)k-, vrt. mia vakrá- 'käyrä, kumara, vino', váṅkri- 'kylkiluu', váncati 'horjua, käydä kumarassa' | |||
| UEW 1988: s.v. wanka | + | Tarkennus: = pe < ksm–pe *waŋka ? ← kar t. vkir, vrt. mia | ||||
| Katz 2003: 273 | Tarkennus: < ksm–pe *wăŋká (~ *wṓŋka > udm вуг(ы) 'hakarauta, sinkilä; ovenripa, -kahva; sanka; jousenkaari', ko вуг 'kädensija') ← vkar akk. *h2aŋkɔ́m > mia váṅka- 'käyrä' | |||||
| Holopainen 2019: 297 | - | Tarkennus: = pe < ksm–pe *waŋka / *wi̮ŋka ? ← kar t. vkir *wanka, vrt. mia vaṅka- ⇐ √vañc/vaṅk 'horjua' < kie *wenk- | Iar kielistä ei tunneta merkitystä 'koukku', josta ims ja ko merkitykset lienevät johdettavissa. Lähtömuoto = ge *wanha- > meng wōh 'käyrä' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Gliwa 2009 StEC: 179–89 | + | x | ← ba, vrt. lv demin. odzīte, 'suonsilmäke metsässä', lt vkk vanga 'pelto, mpr wangus 'tammilehto', joiden kuur vastineesta (ellei paluulainana liivistä) → lv murt. vañga 'kostea niitty painanteessa; kädensija, sanka, silmukka' | Merkitys 'joenmutka, niitty joenmutkassa' säilynyt Helmessä, Põlvassa ja salatsinliivissä; vrt. lt lankas 'joenmutka, niitty; korin sanka' [ks. paralleeleja kehityksestä 'joenmutka' > 'niitty']. Lv vañga-sanassa ei edustu äänteenmuutos *an > uo ja se tunnetaan liiviläisen substraatin alueelta; joenmutkissa voi kasvaa tammia, ne sopivat pelloiksi, ja Baltian paikannimissä -vang- näyttää viittaavan joenmutkiin; lähtömuoto ~ lt vengti 'väistää, välttää' ~ sa wanken 'huojua' ← kie *wenk- 'kaartaa, kiemurtaa' [ks. lisää] |