Etymologiadata:imsm:vanko
*vanko
Vastineet:
mksm. *vanko < kksm. *wanko < vksm. *waŋka-w (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vanko (Jusl 1745; Häme) ’kaskenvierrossa, palokankena t. keksinä käytetty pitkään puuvarteen kiinnitetty koukku / beim Schwenden als Werkzeug verwendete lange Stange mit einem Haken an der Spitze’, vanku (PSavo, osin KSm ja ymp.) id., vanki (osin LounSm) ’vetohärkäparin koukkupäinen aisa; auran runkopuu’
~ vi vang (g. vangu) ’kädensija, kahva, sanka; (joen)mutka’ | ? li (Sal) vaŋga ’puroniitty’
~ vi vang (g. vangu) ’kädensija, kahva, sanka; (joen)mutka’ | ? li (Sal) vaŋga ’puroniitty’
= votj vug ’kädensija, sanka’ | syrj vug id.
? < k-arj, vrt. m-int vaṅka- ’käyrä’. — Vi vang ’(joen)mutka’ on selitetty myöhemmäksi germ lainaksi samasta ieur sanueesta, vrt. mn vangr ’kenttä, niitty’ < germ *wanga ’mutka tms.’.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1890 BFB 286 (sm ~ vi li)
- Toivonen Vir 1917 85 (+ votj syrj)
- Toivonen 1917 SUSA 34:2b 46–47 (ehkä < arj *vak-, *vank-)
- FUV 1955 139 (sm ~ vi votj syrj; < ieur)
- *Koski Vir 1957 391–99 (< ieur; vi ’joenmutka’ ? < germ)
- Joki 1973 SUST 151 335–36
- SKES 1975 1635–36 (s.v. vanki2; ei li)
- FUV2 1977 149
- UEW 1988 814
- Sammallahti 1988 UrLang 554