Etymologiadata:imsm:vaka

*vaka

Vastineet:

• Suomi: vaka
• Karjala: vaka
• Vepsä:
• Vatja: vaka
• Pohjoisviro: vaga
• Eteläviro: vaga
• Liivi: vagā

mksm. *vaka < kksm. *waka < vksm. *waka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vaka (Agr; paik. murt.) ’vakaa, totinen, kelpo, rehti; rauhallinen / fest, beständig, ernst(haft), aufrichtig, redlich; ruhig’, vakaa (Renv 1826; eri tahoilla murt.; pitkävokaalinen muoto syrjäytti lyhytvokaalisen kirjak:ssa vasta 1900-luvun alussa) id., yhd. vakavarainen (Europ 1853), johd. vakava (Alm 1772; yl.) ’totinen; vakaa; varma’, murt. (PSavo Kain ja ymp.) myös ’vakituinen, alituinen, jatkuva, pitkäaikainen’, vakavoitua, vakainen: epävakainen, yksivakainen; vakinainen (As 1740), vakituinen (LönnrLis 1886); vakio (uud., 1909), vakiintua, vakauttaa, vakaumus; vakuuttaa (Koll 1648), vakuutus
~ ink vaka ’vakaa, rauhallinen; hyväkäytöksinen’ | ka vakava ’vakaa, tyyni, tasainen; vakavamielinen’, vakautuo ’pysähtyä; tyyntyä, rauhoittua’ | ly vagahīne ’aikuinen’, vagauzuda ’vakaantua’ | va (Tsv) vaka ’hiljainen, nöyrä, säyseä, rauhallinen’ | vi vaga ’tasainen, tyyni, rauhallinen, vakaa’, vagane id., vagadus ’tyyneys, rauhallisuus; hurskaus’ | li vagā ’tyyni, tuuleton’, vaʾggiž ’hiljaa, vaiti’

= lpN vuokke (E U Pi Lu In Ko Kld) ’tapa, tottumus’ (vrt. vuoka). — Sm > lpN vakke (R Lu) ’luotettava, kelpo; (Lu myös) luja, kestävä’; N vāǥotit (E Pi Lu) ’kehottaa; (N myös) antaa tehtäväksi; (Lu myös) vakuuttaa’; In vakinȧǯ ’vakinainen’. Ks. myös vanhurskas, vakahainen.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 246a (sm ~ vi)
• Diefenbach 1851 VWGoth 1 429 (+ lp wake)
• Thomsen 1890 BFB 283 (+ li)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 62 (+ lp vuokke)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 982 (lp < sm)
• E. Itkonen 1968 SKK 512 (+ au ly)
• SKES 1975 1608–10 (+ ka va)
• Häkkinen 1987 ES 358–59

[vaka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vaka