Etymologiadata:imsm:vajëlta-
*vajëlta-
Vastineet:
- Suomi: vaeltaa
- Karjala: vajeltoa
- Vepsä:
- Vatja: vajõltaa
- Pohjoisviro: vaeldama
- Eteläviro: vaeldama
- Liivi:
mksm. *vajëlta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vaeltaa (Agr; eri tahoilla murt.) ’kulkea, kuljeksia / wandern’, vaellus, vaellella, vanh. kiel. rinn. vajeltaa (Agr impf. waijelsit), vajellus (Finno 1615 waielus)
~ kaE *vajeltoa vain kirouksessa vaella vattšahaš!; vajeltuo ’lähteä irti t. pois’ | va vaje̮ltā ’vaihtaa’ | viE vaelda- ’vaihtaa’, vaeldu- ’vaihtua’ (sm > lpN murt. vājâldit (R Lu In) ’vaeltaa; (R Lu myös) matkustaa nopeasti’).
~ kaE *vajeltoa vain kirouksessa vaella vattšahaš!; vajeltuo ’lähteä irti t. pois’ | va vaje̮ltā ’vaihtaa’ | viE vaelda- ’vaihtaa’, vaeldu- ’vaihtua’ (sm > lpN murt. vājâldit (R Lu In) ’vaeltaa; (R Lu myös) matkustaa nopeasti’).
Kuuluvat ilm. yhteen s.v. vajaa main. sanojen kanssa (kuten myös vaihtaa, ks. tätä), vaikka johtosuhde onkin harvinainen. Alkumerk. ehkä ’vaihtaa, vaihdella (olinpaikkaa)’.
Lähdekirjallisuus:
- Budenz 1879 BB 4 236 (sm ~ lp)
- Rapola 1925 Suomi 5:5 104 (sm ~ va vi)
- Rapola 1933 SKKH 223–24 (vaeltaa ~ *vajeh, vaihe, vaihtaa)
- Hakulinen Vir 1948 211
- Ruoppila 1967 KalKansank 176 (+ ka)
- SKES 1975 1586–87 (lp < sm)
Etymologiadata:imsm:vajëlta-/th