Etymologiadata:imsm:uuci

*uuci

Vastineet:

• Suomi: uusi
• Karjala: uusi
• Vepsä: uz’
• Vatja: uusi
• Pohjoisviro: uus
• Eteläviro: uudis⇐
• Liivi: ūž

mksm. *uuci < kksm. *wuti < vksm. *wuďǝ̑ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

uusi (Agr; yl.) ’neu’, sijam. uudelleen, uudestaan, uusiksi, johd. ja yhd. uutinen ’uutisvilja, -leipä; tuore tieto (1835)’, uutis-: uutispuuro, -vilja, uudis-: uudisasukas, uudissana jne., uutuus, uudistaa, uudistus, uudistua, uusia, uusiutua, uudentaa, uutukainen (uuden u.)
~ ink ūs ’uusi’, ū(v)ellē, ū(v)estā | ka uusi ’uusi; kypsymätön, raaka’, uuvelleh, uuvestah ’uudelleen, uudestaan’, uutine ’uutisvilja, -leipä; uusi, vasta hankittu; uutinen’ | ly ūzi ’uusi’, ūdessah ’uudestaan, taas’, ūd́ińe ’uutisvilja’ | ve uz ’uusi; tuleentumaton, kypsymätön, raaka’, ude̮ssā ’uudestaan’ | va ūsi ’uusi; raaka, keittämätön’, ūtin ’uutinen; uusi’ | vi uus ’uusi’ | li ūž (mon. ūd) id., ūtstə ’uudestaan’

= lp ođâs ’uusi’ | md od ’uusi; nuori’ | tšerL u, I uw ’uusi’ | votj syrj vi̮ĺ id. | unk új id.

Lähdekirjallisuus:

• JuslP 405 (sm ~ unk)
• Ganander 1787 NFL 3 229 (+ vi)
• Porthan 1789 OS 4 141 (+ lp)
• Castrén 1845 EGTsch 74 (+ tšer)
• Lindström Suomi 1852 100 (+ md)
• Ahlqvist 1856 WotGr 158 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 110 (+ ve)
• Hunfalvy 1859 MNyszet 4 218 (+ votj syrj)
• Budenz 1869 NyK 7 31 (+ li)
• MUSz 1873–81 864
• Setälä 1890–91 ÄH 128 (+ ka)
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 169
• FUV 1955 121
• SKES 1975 1566–67 (+ ly)
• TESz 3 1976 1028
• FUV2 1977 134
• MSzFE 1978 651
• Häkkinen 1987 ES 349–50
• UEW 1988 587
• Sammallahti 1988 UrLang 551
• EWUng 1995 1575

[uusi Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:uusi

Keskustelu

Odelma

Tiimi Kuokkala–Juutinen–Koponen vastikään tarjoaa FS Grünthalissa (s. 405 alav. 13), että tämä sanue voisi olla lainaa saamesta, jossa ruotsinsaamen ådalm(es) merkitsee '(linnun)poikasta' ja lienee johdos vanhasta perintöadjektiivista ådd(å) 'uusi'. Itsekin olen arvellut, että kyseessä voisi olla johdos 'uudesta', mutta merkityksen erilaisuus ja liittyminen maatalouteen, melko laaja ja osin eteläpainotteinen levikki (lounaismurteista inkeroiseen, sen sijaan ei Savossa) ja monet epäsäännölliset muunnelmat (ohelma; ovalma; otelma; ⁽*⁾odelva ja tästä dissimilatiolla olerva, onerva) eivät tunnu ainakaan tukevan saamesta lainautumista, vaikka mahdotontakaan tämä ei ole. Perintöjohdokseksikin se kuitenkin sopisi, mikäli o ei johtuisikaan *u:n madaltumisesta kantasaamessa, vaan jatkaisi sanavartalolle itse rekonstruoimaani vanhempaa asua kur. *woďə, johon viittaa melko vähän tunnettu (Helimskin 1976 esittämä, ei juuri esiinny muualla kirjallisuudessa) selkupin vastine *oć-əŋ 'uudestaan' < ksmj. *oj-, epäsuoremmin ehkä myös fonotaktisesti erikoinen yhtymä *wu- läntisemmissä kielissä. Tällöin supistuman *o > *u toimimattomuus pidemmässä johdoksessa vastaisi Lehtisen lain toimimattomuutta (mm. *mälə > *meeli mutta *mälə-štä- >> itäviro mälestama, josta ks. O'Rourke 2016 LU). Eli yhteensä juuri *woďə-l(ə)-ma > vksm. *wotəlma > pksm. *odelma. --J. Pystynen (lähetä viesti) 13. elokuuta 2024 kello 17.30 (EEST)