Etymologiadata:imsm:ulëtta-

*ulëtta-

Vastineet:

• Suomi: ulettua
• Karjala:
• Vepsä: ulotuda
• Vatja:
• Pohjoisviro: ulatama
• Eteläviro: ?
• Liivi: ulātõ

mksm. *ulëtta- < kksm. *ulëkta- < vksm. *ula-kta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ulottua (Agr; eri tahoilla murt.) ’bis an od. in etw. reichen, sich erstrecken’, rinn. ulettua (VarsSm Satak, paik. EPohjanm Häme PSm), ulttua (Häme, paik. EPohjanm) id., ulottuvilla, ulottaa, uloke, ulote: kaksi-, kolmiulotteinen, ulottuvuus
~ ve ulutada ’ulottua, ylettyä’, ulotada ’riittää, olla mahdollista’ | vi ulatada ’ojentaa; kurkottaa; ylettyä’, ulatuda ’ulottua, ylettyä’, ulatus ’ulottuvuus, laajuus, määrä’ | li ulātə ’ulottua; riittää’

= lpN ollet ’ulottua, ylettyä; riittää’. — Sanan vksm lähtömuoto näyttää olleen *ula, jonka mahdollisia jatkajia ovat lisäksi s.v. ulappa ja ullakko main. sanat; vartalo voi viime kädessä olla samaa alkuperää kuin sm sanalla ulko, ks. tätä.

Lähdekirjallisuus:

• Ahrens 1843 GrEhstn 130 (sm ~ vi; ← ulko, josta myös vi ulo ’katos’)
• Qvigstad 1881 Beiträge 99 (+ lp)
• Ojansuu Vir 1907 157–59 (sm ~ vi; ← *ula, vrt. ullakko)
• Kettunen 1922 LVeHA 2 62 (+ ve)
• Kettunen 1938 LivW 450 (+ li)
• Kettunen 1940 SmMurt 3 259–60 (ISm ylettyä tämän etuvok. variantti)
• E. Itkonen 1960 LpChr 155 (lp ollet ~ sm ulottua, ylettyä, vi ulatada)
• Saukkonen 1965 SUST 137 80–82 (etuvok. ainakin osin ← ylä-; sm ~ ve vi li)
• SKES 1975 1532–33 (+ ka (run.); ~ lp ollet; mahd. ~ *ula, vrt. ullakko)
• Sammallahti 1979 FUF 43 27 (~ sam *ulå ’paljon’)

[ulottua Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ulettua