Etymologiadata:imsm:tuima
*tuima
Vastineet:
mksm. *tuima (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tuima ’kiivas, äkäinen, tuikea, ankara, kova (Agr; yl.); hajultaan t. maultaan väkevä, karvas (laajalti länsimurt.); liian suolainen (paik. loun- ja hämmurt. EPohjanm sekä Länsip, Verml); suolaton, vähäsuolainen (Kymenl Karj Ink Savo Kain PPohjanm, osin KSm KPohjanm Peräp); nälkä, hiukaiseva, suolaista kaipaava olo (PKarj ja ymp.) / heftig, zornig, streng, hart; scharf, bitter; zu salzig; salzlos, -arm; Hunger, Bedürfnis nach etw. Salzigem’, aamutuimaan: juoda, syödä aamutuimaan (LönnrLis 1886; etup. itämurt. Pohjanm PSm) ’aamulla varhain, ensitöikseen, aamunälkään’ (alk. luult. »aamulla herättyä suolaa kaipaavan olon poistamiseksi»), johd. tuima(t)a (Gan 1787; PKarj Savo ja ymp.) ’hiukaista, tehdä mieli suolaista ruokaa; (joskus myös) kuvottaa’, tuimeta, tuimistua
~ ink tuima ’suolaton’ | ka tuima ’id.; ankara, raju’, tuimata ’hiukoa; pilaantua, eltaantua; pyörryttää, heikottaa’, tuimeta ’pilaantua, eltaantua’ | ? ly tuimehtuda ’mennä tukkoon (korvat)’ | va tuim ’suolaton, mauton (Tsv); hidas, typerä (Kukk)’, (Tsv) tuime̮tte̮- ’säilyttää ilman suolaa, tehdä suolattomaksi; poistaa tunto, muisti’ | vi tuim (g. tuima) ’tunnoton, puutunut; välinpitämätön, haluton, veltto’, tuimastada ’tehdä tunnottomaksi, turruttaa’, tuimendada id. | li tūima ’tunnoton, turta; hidas; tylsä’, tuimə ’jäykistyä, turtua’
~ ink tuima ’suolaton’ | ka tuima ’id.; ankara, raju’, tuimata ’hiukoa; pilaantua, eltaantua; pyörryttää, heikottaa’, tuimeta ’pilaantua, eltaantua’ | ? ly tuimehtuda ’mennä tukkoon (korvat)’ | va tuim ’suolaton, mauton (Tsv); hidas, typerä (Kukk)’, (Tsv) tuime̮tte̮- ’säilyttää ilman suolaa, tehdä suolattomaksi; poistaa tunto, muisti’ | vi tuim (g. tuima) ’tunnoton, puutunut; välinpitämätön, haluton, veltto’, tuimastada ’tehdä tunnottomaksi, turruttaa’, tuimendada id. | li tūima ’tunnoton, turta; hidas; tylsä’, tuimə ’jäykistyä, turtua’
luult. = lpR (LÖ) tåime ’alakuloinen, haluton’. — Sm > nr tojma ’mauton; raaka, ilkeämielinen ihminen’ ja lpIn tujme ’mauton (keitto, liemi)’; li > latv tuims ’veltto, väsynyt, tomppeli’. Saattavat kuulua yhteen s.v. tuikea ja tujakka main. sanojen kanssa.
Lähdekirjallisuus:
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 615 (sm ~ vi)
- Thomsen 1890 BFB 53 (+ li)
- Wessman 1930–32 SO 2 465 (sm > nr murt. Sm)
- Kettunen 1938 LivW 437 (li > latv)
- *Hakulinen 1950 SUST 98 199–205 (+ ka ly va)
- SKES 1975 1381–82 (ims todennäk. ~ lpR)
- LpIn 3 1989 314 (sm > lpIn)
- Nikkilä 1993 UAJ Neue Folge 12 283 (tuima ~ tuikea)