Etymologiadata:imsm:toukkada-

*toukkada-

Vastineet:

• Suomi: toukata
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: tõukata
• Pohjoisviro: tõukama
• Eteläviro: toukama
• Liivi: tõukõ

mksm. *toukkada- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

toukata (Gan 1787; paik. etup. itämurt.) ’nyhtäistä, näykätä; töykätä, työntää; pistää, survaista / reißen, zupfen; schubsen, stoßen; stechen’, toukkia ’tökkiä, pistellä, sohia; tyrkkiä; näykkiä’
~ ink toukata ’tyrkätä, työntää’, toukkia ’tyrkkiä, työnnellä’ | va te̮ukata ’töykätä; sujauttaa’ | vi tõugata ’sysätä, lykätä, rynnätä’ | ? li te̮vk, te̮uk ’työntää, survaista’.

Deskr. sanoja, jotka kuulunevat s.v. tokata main. sanojen yhteyteen; etuvok. varianteista ks. töykätä. Ks. myös touvata; vrt. noukka.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 156 (sm ~ va)
• VW 1 1874 109 (+ vi)
• Thomsen 1890 BFB 42, 84 (+ li)
• Saareste 1924 LVEM 276
• Rapola 1956 Suomi 107:3 120 (? < nr murt. Sm tåga ’kulkea, marssia’)
• SKES 1975 1364

[toukata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:toukata