Etymologiadata:imsm:to(k)ki-
*to(k)ki-
Vastineet:
- Suomi: to(k)kia
- Karjala: tšokkie
- Vepsä: čokaita⇐
- Vatja: tõkkua⇐
- Pohjoisviro: togima
- Eteläviro: togima
- Liivi:
mksm. *to(k)ki- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tokata (: tokkaan; Gan 1787; melko laajalti itämurt. EPohjanm ja ymp.) ’tuikata, pistää, tökätä, sohia; näykätä, iskeä kiinni / stecken, stechen, stochern, nach etw. schnappen, picken’, tokkia (paik. Loun- ja KaakkSm) ’nokkia; tökkiä’, tokia (paik. EPohjanm) ’nykiä’, tokoa (paik. Satak Häme) ’id.; nokkia, takoa’, tokaista (laajalti murt.) ’nokkaista, tökkäistä, iskeä kiinni; kiskaista, nykäistä; lausahtaa harkitsematta, töksäyttää’
~ ink tokkua ’pudota’, tokuttā ’pudottaa’, tšokata ’lyödä kevyesti’ | ka tokata ’lyödä, iskeä; tehdä nopeasti, taitavasti; ontua’, tšokata ’pistää; sysätä, tuikata’, tšokkie ’pistää, pistellä’ | ly tšokaita ’pistää’, tšokkida ’pistellä, tökkiä’ | ve tšokaita ’pistää, tuikata’, tšokkoida id. | va te̮kkua ’pudota’, te̮kuttā ’pudottaa’ | ? vi togida ’tönäistä; mukiloida’.
~ ink tokkua ’pudota’, tokuttā ’pudottaa’, tšokata ’lyödä kevyesti’ | ka tokata ’lyödä, iskeä; tehdä nopeasti, taitavasti; ontua’, tšokata ’pistää; sysätä, tuikata’, tšokkie ’pistää, pistellä’ | ly tšokaita ’pistää’, tšokkida ’pistellä, tökkiä’ | ve tšokaita ’pistää, tuikata’, tšokkoida id. | va te̮kkua ’pudota’, te̮kuttā ’pudottaa’ | ? vi togida ’tönäistä; mukiloida’.
Deskr. sanoja kuten esim. myös md tokams ’työntää; osua (ampumalla)’ ja lpKld tšokkăd (T) ’pistää, puukottaa’, joka voi olla myös < ka; vrt. toukata ja tökätä.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1861 MMdGr 43 (sm ~ md)
- VW 1 1874 109 (+ vi; sm ~ lpN coakˈket ’koputtaa, naksuttaa’)
- Saxén 1895–98 Lånord 230 (? < ruots)
- Ravila 1929 FUF 20 99 (md ei kuulu tähän)
- E. Itkonen 1946 FUF 29 316
- MSzFE 1967 228
- SKES 1975 1331 (+ ka ly ve va; ka ly ve tš- < lp t. lp < ka)
- EEW 1982–83 3195–96
- UEW 1988 66, 796–97
- EWUng 1993 489
Etymologiadata:imsm:to(k)ki-/th