Etymologiadata:imsm:tarkka
*tarkka
Vastineet:
mksm. *tarkka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tarkka (Agr; yl.) ’genau’, murt. myös ’(kivulle) arka; herkkä, terävä (aisteiltaan); nopea, vikkelä; tiivis; tärkeä; vaikea’, tarkasti, tarkalleen, tarkkaan, yhd. tarkkasilmäinen, -näköinen, -korvainen, johd. tarkata, tarkkaavainen, tarkoittaa, tarkkailla, tarkastaa, tarkistaa, tarkentaa
~ ink tarkka ’tarkka, (aisteiltaan, älyltään) terävä; säästäväinen’, tarkata ’tähdätä; osua, sattua; osata paikalle’ | ka tarkka ’tarkka (ase, ampuja, aisti), täsmällinen; taitava, pystyvä; viisas; säästäväinen; tarkkuutta vaativa’, tarkata ’tarkata, huomata’, tarkoittoa ’tarkata (kuuntelemalla, katsomalla); liikkua tarkasti, varovaisesti; tähdätä; tarkoittaa; neuvoa, opastaa tarkaksi’ | ly tark(ku) (mon. tarkad) ’säästäväinen, saita’, tarkkaińe ’varovainen’ | ve tark ’älykäs; huolellinen, siisti’ | va tarkka ’tarkka, viisas’, tarkkauta ’sattua’ | vi tark ’viisas, ymmärtäväinen, järkevä’, targutada ’viisastella, saivarrella, filosofoida’, tarkus ’viisaus, ymmärrys’ (sm > lpN darˈke (In Ko Kld) ’tarkka, terävä-älyinen; säästeliäs; hyvä (työntekijä)’ sekä nr murt. Sm tarkka ’tarkka, täsmällinen; nokkela’).
~ ink tarkka ’tarkka, (aisteiltaan, älyltään) terävä; säästäväinen’, tarkata ’tähdätä; osua, sattua; osata paikalle’ | ka tarkka ’tarkka (ase, ampuja, aisti), täsmällinen; taitava, pystyvä; viisas; säästäväinen; tarkkuutta vaativa’, tarkata ’tarkata, huomata’, tarkoittoa ’tarkata (kuuntelemalla, katsomalla); liikkua tarkasti, varovaisesti; tähdätä; tarkoittaa; neuvoa, opastaa tarkaksi’ | ly tark(ku) (mon. tarkad) ’säästäväinen, saita’, tarkkaińe ’varovainen’ | ve tark ’älykäs; huolellinen, siisti’ | va tarkka ’tarkka, viisas’, tarkkauta ’sattua’ | vi tark ’viisas, ymmärtäväinen, järkevä’, targutada ’viisastella, saivarrella, filosofoida’, tarkus ’viisaus, ymmärrys’ (sm > lpN darˈke (In Ko Kld) ’tarkka, terävä-älyinen; säästeliäs; hyvä (työntekijä)’ sekä nr murt. Sm tarkka ’tarkka, täsmällinen; nokkela’).
Samaa sanuetta on ilm. myös tarkea (Eurén 1860; paik. Satak EHäme) ’halukas, kärkäs; tärkeä; (s.) kiire’
~ ka tarkie ’tärkeä’; sanan tärkeä takavok. variantti. Sanan merkityksistä valtaosa voidaan johtaa merk:stä ’terävä’ ja sen perimmäinen kanta voisikin olla yhtäläistä (alkuaan deskr.) alkuperää s.v. terä main. sanojen kanssa. Vrt. myös kärki1.
~ ka tarkie ’tärkeä’; sanan tärkeä takavok. variantti. Sanan merkityksistä valtaosa voidaan johtaa merk:stä ’terävä’ ja sen perimmäinen kanta voisikin olla yhtäläistä (alkuaan deskr.) alkuperää s.v. terä main. sanojen kanssa. Vrt. myös kärki1.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 124a (sm ~ vi)
- Qvigstad 1881 Beiträge 59 (+ lp)
- Anderson 1893 Wandl 236–38 (~ tärkeä; aiheettomia rinnastuksia etäsukukieliin)
- Wichmann 1911–12 FUF 11 264 (lp < sm)
- Rapola Vir 1928 128–33 (sm tarkoittaa ~ va vi; merk:n kehityksestä)
- Toivonen Vir 1932 53–54 (+ ka tarkistoa, md tarka ’paikka, sija’)
- Toivonen 1944 Sanat 178–80
- Rapola 1947 Kieli elää 78, 165–66 (sanojen tarkka ja tarkoittaa semantiikkaa)
- Wessman 1954 FmS 15–16 160 (sm > nr murt.)
- SKES 1969 1235–36 (+ ka tarkka, ly ve; ~ tärkeä)
- *E. Itkonen 1970 Tarkka 27–32 (samoin)
- Häkkinen 1987 ES 311–13
- Koponen 1998 SUST 230 55–56