Etymologiadata:imsm:tahko
*tahko
Vastineet:
- Suomi: tahko
- Karjala: tahko
- Vepsä: tahk
- Vatja: tahko
- Pohjoisviro: tahk
- Eteläviro: tahk
- Liivi: tǭ’gõz
mksm. *tahko (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tahko1 ’hiomakivi (Schr 1637; yl.); (juusto)kiekko (uud.) / Schleifstein; Käselaib’, tahkota ’hioa, teroittaa tahkolla’, yhd. tahkojuusto
~ ink tahko (g. tahon) ’tahko’, tahota (prs. tahkōn) ’tahkota’ | ka tahko ’tahko’, tahkota, tahkoa ’tahkota’ | ly tahk(o) ’tahko’, tahkot(t)a, -da ’tahkota’ | ve tahk (mon. -od), tahkota, tahkata id. | va (Tsv) tahko ’pölkky, tukki’ | vi tahk (g. tahu) ’tahko’, tahkuda, tahuda ’tahkota; piiluta’ | li tɔ̄ʾgəz (mon. tɔ̄ʾgəd) ’tahko’ (sm > lpIn tȧkku (Ko Kld) ’tahko’, tȧkkudiđ (Ko Kld T) ’tahkota’).
~ ink tahko (g. tahon) ’tahko’, tahota (prs. tahkōn) ’tahkota’ | ka tahko ’tahko’, tahkota, tahkoa ’tahkota’ | ly tahk(o) ’tahko’, tahkot(t)a, -da ’tahkota’ | ve tahk (mon. -od), tahkota, tahkata id. | va (Tsv) tahko ’pölkky, tukki’ | vi tahk (g. tahu) ’tahko’, tahkuda, tahuda ’tahkota; piiluta’ | li tɔ̄ʾgəz (mon. tɔ̄ʾgəd) ’tahko’ (sm > lpIn tȧkku (Ko Kld) ’tahko’, tȧkkudiđ (Ko Kld T) ’tahkota’).
Ilm. sama sana kuin tahko2 (ks. tätä) ja todennäk. lyhentymä yhd:sta *tahkokivi ’särmäkivi’ (vrt. va (Tsv) tahk-tšivi ’kovasin’, vi tahukivi ’tahko’).
Lähdekirjallisuus:
- Kirjallisuus ks. tahko2
tahko2 (Raam 1642 »Caikin tahgoin», »Caupungin joca tahwolda») ’särmä, sivu, puoli; suunta / Kante, Seite(nfläche); Richtung, Gegend’, -tahkoinen (paik. murt.) ’-särmäinen’: kaksi-, nelitahkoinen (As 1584 »neliän tahkoisen Signetin alla»)
~ va (Tsv) tahk ’kiven särmä, tahko’, (Tsv) tahkoin ’kulmikas, särmäinen’, (Kukk) tahollīnē ’tahkoinen’ | vi tahk (g. tahu, taho, tahe) ’särmä, kulma; hirren veistetty sivu, terän sivu’, tahuline ’-tahoinen, -särmäinen’ (sm > lpKo tȧkkă (T) ’tahko, särmä’)
~ va (Tsv) tahk ’kiven särmä, tahko’, (Tsv) tahkoin ’kulmikas, särmäinen’, (Kukk) tahollīnē ’tahkoinen’ | vi tahk (g. tahu, taho, tahe) ’särmä, kulma; hirren veistetty sivu, terän sivu’, tahuline ’-tahoinen, -särmäinen’ (sm > lpKo tȧkkă (T) ’tahko, särmä’)
? = tšer toš ’kirveen t. veitsen hamara’ | votj syrj ti̮š, ti̮šk- ’veitsen, (syrj myös kirveen) hamara’. — Ks. myös tahko1 ja taho.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 107 (sm ~ vi tahk ’hiomakivi’)
- Ahrens 1843 GrEhstn 128 (vi tahuline, tahuma ~ sm tahko ’särmä’, josta merk. ’hiomakivi’)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 107 (sm tahkoa ~ ve tahktta)
- Ahlqvist 1871 KO 68 (+ li tɔ̄ʾgəs)
- MUSz 1873–81 441 (~ mm. lp tafo ’seutu’ (ks. taho))
- Setälä 1890–91 ÄH 293–94 (+ ka tahko; ? ~ tahkea)
- Wichmann 1903 SUST 21 152 (sm ~ vi tahk ’särmä’; + tšer (> tšuv) votj syrj)
- Collinder 1938 SUST 74 137 (s.v. lp dāfost < sm taho = tahko)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 52 (lpIn Ko < sm)
- SKES 1969 1193–94 (tahko1-2 ilm. sama sana; + va tahk; mahd. ~ tšer votj syrj)
- Hakulinen 1979 SKRK4 336 (ehkä eri sana kuin taho)
- UEW 1988 793 (sm-perm)
- Rédei 1992–93 NyK 93 133 (sm-perm ? ~ varh. k-arj, vrt. m-int tȧkṣati mm. ’veistää, piiluta’)
- Nikkilä 1993 JuhlakHajdú 287 (~ tähkä)
- Hahmo 1996 COIFU 5 54 (samoin)