Etymologiadata:imsm:tüppi-
*tüppi-
Vastineet:
mksm. *tüppi- < kksm. *tüppi- < vksm. *tüppǝ-j- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
typehtyä (Lönnr 1880; Peräp Länsip) ’tukehtua, läkähtyä; sammua, tukahtua (tuli) / ersticken (intr.; auch Feuer)’, typpiä (Eurén 1860, Lönnr; ei murt.) ’tukkia, sulloa, ahtaa’, typpi (uud. JKrohn 1862) ’nitrogeeni, alkuaine, joka tukahduttaa palamisen eikä itse pala’ (merk:stä ’tukahtua’ kuten saman alkuaineen nimitykset nr kväve, vrt. kväva ’tukehduttaa’ ja ns Stickstoff, vrt. (er)sticken id., mallina myös happi, josta ks. s.v. hapan)
~ ka typehtyö ’tukahtua, tyrehtyä; läkähtyä, sammua (tuli); keskeytyä, raueta (hanke); muuttua nyreäksi’, typpie, typitä ’tukkia, tilkitä’, type ’korkki, tulppa; tuppo, tukko’, typpeytyö ’mennä umpeen; tyrehtyä’ | ly tüppida ’tukkia; tunkea’ | ve t́üpäta ’tilkitä, tiivistää’, t́üp ’tilke, tiiviste’
~ ka typehtyö ’tukahtua, tyrehtyä; läkähtyä, sammua (tuli); keskeytyä, raueta (hanke); muuttua nyreäksi’, typpie, typitä ’tukkia, tilkitä’, type ’korkki, tulppa; tuppo, tukko’, typpeytyö ’mennä umpeen; tyrehtyä’ | ly tüppida ’tukkia; tunkea’ | ve t́üpäta ’tilkitä, tiivistää’, t́üp ’tilke, tiiviste’
= lp dâpˈpât ’tukkia; sulkea’. Takavok. variantteja s.v. tupehtua ja tupata.
Lähdekirjallisuus:
- Lönnrot 1854 Enare 256 (sm ~ lp)
- Qvigstad 1881 Beiträge 59 (samoin)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 571 (+ ly ve)
- SKES 1975 1454–55 (typehtyä ~ ka; vrt. tupehtua, typpiä), 1455–56 (typpiä ~ ka ly ve lp)
- T. Itkonen 1980 CQuiIFU 5:3 235 (typpiä ~ ka ly ve lp)