Etymologiadata:imsm:tünkä

*tünkä

Vastineet:

• Suomi: tynkä
• Karjala: tynkä
• Vepsä:
• Vatja: tüŋkä
• Pohjoisviro: tüng/tünk
• Eteläviro:
• Liivi: tink

mksm. *tünkä < kksm. *tünkä < vksm. *čüŋkä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tynkä (Eurén 1860; laajalti murt.) ’(katkenneesta t. kuluneesta esineestä jäänyt) tyviosa; pätkä / Stumpf, Stummel’, tynki (laajalti savmurt. Pohjanm Peräp) id.
~ ink tüŋkä, (harv.) tüŋki ’tynkä’ | ka tynkä, tynki ’tynkä, pätkä, tyviosa’ | va tüŋkä ’tynkä’ | vi tünk (g. tünga) ’tynkä; pätkä’ | li tiŋk, tüŋk ’tynkä, pätkä, puun kanto’.

Johd. sanasta tyvi (ks. tätä) tai oikeammin sen vksm muodosta *tüŋe- (kons.-vart. tüŋ-). — Eri alkuperää voi olla sm tynki (Agr), tynkö (Flor 1678; paik. LounSm) ’tukipuu, pönkkä’, tynkiä, tyngittää (Jusl 1745) ’tukea, pönkittää’, jonka vastine näyttäisi olevan lp câgˈgât ’tukea, pönkittää; estää’ (vksm *čüŋki-).

Lähdekirjallisuus:

• Strahlmann 1816 Sprachlehre 243 (sm ~ unk tönk ’pölkky, kanto’)
• Budenz 1867 NyK 6 417 (+ li)
• MUSz 1873–81 232, 245 (samaa alkuperää kuin tyvi; sm ~ syrj din ’tyvi’, unk tönk)
• VW 1 1874 111 (samoin, myös tšer ostj)
• Beke 1919 Nyr 48 13 (sm tynkä ei kuulu unk tönk sanan yhteyteen, koska tönk ← tő ’tyvi’)
• Kettunen 1938 LivW 422 (+ vi)
• SKES 1975 1452–53 (+ ka va; deskr.)
• Sammallahti 1999 Poluilla 76 (sm tynkiä (myös ims tynkä) ~ lp câgˈgât)

[tynkä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tynkä