Etymologiadata:imsm:surma
*surma
Vastineet:
- Suomi: surma
- Karjala: surma
- Vepsä: surm
- Vatja: surma
- Pohjoisviro: surm
- Eteläviro: surm
- Liivi: surm (lainasana ← viro)
mksm. *surma < kksm. *surma < vksm. *śurma (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
surma (Agr; yl.) ’Tod’, johd. surmata ’tappaa’, surmaaja
~ ink surma ’kuolema; murhaaja’, surmata ’tappaa; kadottaa, hukata’ | ka surma ’kuolema’, surmata ’tappaa, surmata’ | ly ve surm (g. -an) ’kuolema’ | va surma id. | vi surm (g. -a) id., surmata ’tappaa, surmata’ | li surm (< vi) ’kuolema’ (sm > lpN sorˈbme (Lu In Ko Kld T) ’surma, väkivaltainen kuolema’)
~ ink surma ’kuolema; murhaaja’, surmata ’tappaa; kadottaa, hukata’ | ka surma ’kuolema’, surmata ’tappaa, surmata’ | ly ve surm (g. -an) ’kuolema’ | va surma id. | vi surm (g. -a) id., surmata ’tappaa, surmata’ | li surm (< vi) ’kuolema’ (sm > lpN sorˈbme (Lu In Ko Kld T) ’surma, väkivaltainen kuolema’)
= vogP sorəm ’kuolema’, sorəm pat- ’kuolla’ (pat- ’pudota, joutua’) | ostjI sŏrəm, E P sărəm ’kuolema’ (josta ilm. > syrj vanh. surym ’kuolema’), vrt. myös ostjI surəm ’kuollut, vainaja’. Ikivanha johdos v:stä surra, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 87 (sm ~ vi)
- Castrén 1849 Ostj 95 (+ ostj)
- Lindström Suomi 1852 88 (+ vog)
- Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 106 (+ ve)
- Ahlqvist 1871 KO 203 (surma ← surra)
- VW 1 1874 189 (+ li lp)
- Qvigstad 1881 Beiträge 107 (sm ~ lp)
- Paasonen 1903 s-laute 135 (~ lp vog ostj)
- Wichmann 1903–04 FUF 3 107 (+ syrj)
- Paasonen 1903–04 FUF 3 117 (syrj voi olla myös < ostj)
- Setälä 1904–05 FUF 4 91 (+ ka; li < vi)
- FUV 1955 116
- E. Itkonen 1960 LpChr 168 (lp < sm)
- SKES 1969 1127 (+ ly; syrj < ostj t. ka ve)
- FUV2 1977 130
- DEWOS 1984 1367
- UEW 1988 489–90
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ahlqvist 1870: 203 | ⇐ surra | |||||
| Setälä 1904 FUF: 92–3 | + | Tarkennus: = mnsP sorym, haI sŏrəm, E P sărəm 'kuolema', sgr verbaalinomini ⇐ surra |