Etymologiadata:imsm:surë-
*surë-
Vastineet:
mksm. *surë- < kksm. *surë- < vksm. *śurǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
surra (Agr; melko yl.) ’trauern’, murt. myös ’puutua, väsyä (jäsen); kuivua pieneksi, surkastua; kuolla’, johd. suru, surullinen (molemmat Agr), suruton, surettaa, sureksia, ks. erikseen surma
~ ink surra ’surra; kuolla’, suru ’suru’ | ka surra ’huolehtia, olla huolissaan, murehtia’, suru ’suru, huoli’, surehtie ’huolehtia, murehtia’, vrt. myös surtuo ’alkaa sureksia; uupua, nääntyä, laihtua; köyhtyä’, survehtuo ’uupua, nääntyä, laihtua; torkahtaa; köyhtyä’ | ly surematoińe ’surua, huolta aiheuttamaton’ | ve surduda ’väsyä; sammua (hiillos)’ | va surra ’kuolla; puutua’ | vi surra ’kuolla; puutua, turtua, kangistua (jäsen)’ | li (SjW) surimi ’kuolema’ (< vi) (sm > lpLu surrat (Pi) ’kärsiä’, lpN murt. surro ’suru’, In soro id., suurrađ ’surra’; lpIn voisi olla myös sm sanan äännevastine; merkitys ja levikki viittaavat kuitenkin lainaan)
~ ink surra ’surra; kuolla’, suru ’suru’ | ka surra ’huolehtia, olla huolissaan, murehtia’, suru ’suru, huoli’, surehtie ’huolehtia, murehtia’, vrt. myös surtuo ’alkaa sureksia; uupua, nääntyä, laihtua; köyhtyä’, survehtuo ’uupua, nääntyä, laihtua; torkahtaa; köyhtyä’ | ly surematoińe ’surua, huolta aiheuttamaton’ | ve surduda ’väsyä; sammua (hiillos)’ | va surra ’kuolla; puutua’ | vi surra ’kuolla; puutua, turtua, kangistua (jäsen)’ | li (SjW) surimi ’kuolema’ (< vi) (sm > lpLu surrat (Pi) ’kärsiä’, lpN murt. surro ’suru’, In soro id., suurrađ ’surra’; lpIn voisi olla myös sm sanan äännevastine; merkitys ja levikki viittaavat kuitenkin lainaan)
= ostjI sur-, suraᴧ-, E surat- ’kuolla’. — Sm-ka merk. ’murehtia’ voi osittain olla s.v. surku main. germ sanojen vaikutusta. Sanueiden suhde ei ole kaikilta osin selvä: et. johd. surkastua tuntuu merkityksensä puolesta kuuluvan surra sanueeseen, vaikka sen muoto (jos koko surka- lasketaan vartaloon) viittaa ennemmin germ taholle.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 161 (sm vi ~ germ, vrt. surku)
- Lönnrot 1854 Enare 251, 252 (sm ~ lpIn)
- Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
- Thomsen 1869 GSI 150 (vrt. surku; kahden sanan sekoittuminen)
- Paasonen 1903 s-laute 135 (sm vi, vrt. surma)
- Setälä 1904–05 FUF 4 91 (surra ~ va vi, ostjE surat- sekä »k-, t-, m-johdoksia» surkea, ka ve surtuo, surma)
- SKES 1969 1128 (+ ly; li < vi; lp < sm)
- UEW 1988 489 Lisää kirjallisuutta s.v. surma
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Paasonen 1903: 135 | + | + | + | = haI sur- 'kuolla' | tähän myös [johdos] surma mns ha vastineineen | |
| Setälä 1904 FUF: 90–4 | + | Puolesta | sm [+ka] merkitys 'murehtia' germaanisperäisen sanueen surku ~ surkea vaikutusta | |||
| UEW 1988: s.v. śure- | Tarkennus: = ha < ksgr *śurə- | |||||
| NES 2004: s.v. surra | + | Tarkennus: = ha < ksgr *surə- | ||||
| IMSK 2007: 401 | + | Tarkennus: = ha | lähtömerkitys 'murehtia'; vi 'kuolla' innovaatio, va 'kuolla' virolaisvaikutusta ja ha 'kuolla' rinnakkaiskehityksen tulosta |