Etymologiadata:imsm:sula
*sula
Vastineet:
mksm. *sula < kksm. *sula < vksm. *sula (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
sula (Agr; yl.) ’nicht gefroren, flüssig’, murt. myös ’pelkkä, silkka (melko yl.); notkea, vikkelä (LounSm); fontanelli (PSm)’, sulaa, johd. sulattaa, sulava, sulauttaa, sulautua, ks. erikseen suloinen
~ ink sula ’sula’, sullā ’sulaa’, sulattā ’sulattaa’ | ka sula ’sula, sulanut; raivattu; notkea; lempeä, hyvä; sujuva; pelkkä, silkka; lempeys’, suloa ’sulaa; liueta; huveta, haihtua; leppyä’, sulata ’sulattaa; hakata, muokata; lepyttää’ | ly sula ’sula; (itk.) armas, rakas’, sulada ’sulaa’, sulata ’sulattaa’ | ve sula ’sula; armas, herttainen’, sulada ’sulaa; sulattaa; sammua’, sulata ’sulattaa’ | va (Tsv) sula ’suojasää; vetelä, sula; sulapaikka jäässä; lempeä’, sula- ’sulaa, pehmetä’, sulatte̮- ’sulattaa, pehmittää’, (Ahlqv) sulān (prs.) id. | vi sula ’sula; puhdas, pelkkä, silkka; suojailma’, sulada ’sulaa; sulautua; liueta’, sulatada ’sulattaa’ | li sulā ’sula, juokseva; notkea’, suʾllə ’sulaa’, sulātə ’sulattaa’
~ ink sula ’sula’, sullā ’sulaa’, sulattā ’sulattaa’ | ka sula ’sula, sulanut; raivattu; notkea; lempeä, hyvä; sujuva; pelkkä, silkka; lempeys’, suloa ’sulaa; liueta; huveta, haihtua; leppyä’, sulata ’sulattaa; hakata, muokata; lepyttää’ | ly sula ’sula; (itk.) armas, rakas’, sulada ’sulaa’, sulata ’sulattaa’ | ve sula ’sula; armas, herttainen’, sulada ’sulaa; sulattaa; sammua’, sulata ’sulattaa’ | va (Tsv) sula ’suojasää; vetelä, sula; sulapaikka jäässä; lempeä’, sula- ’sulaa, pehmetä’, sulatte̮- ’sulattaa, pehmittää’, (Ahlqv) sulān (prs.) id. | vi sula ’sula; puhdas, pelkkä, silkka; suojailma’, sulada ’sulaa; sulautua; liueta’, sulatada ’sulattaa’ | li sulā ’sula, juokseva; notkea’, suʾllə ’sulaa’, sulātə ’sulattaa’
= md sola ’sula’, solams ’sulaa’ | tšerL šə̑lem, I šulem ’sulaa’, I šulə̑ktem ’sulattaa’ | votj si̮lmi̮ni̮ ’keittää hajalle; sulaa’ | syrj si̮l ’sula’, si̮lni̮ ’sulaa’ | vogE tal-, L tālān-, I (Munk) tål-, P tol- ’sulaa’ | ostjI lŏlə, jŏlə, E tătə ’sula’, P lăl ’pehmeäteräinen’, I lŏla-, jŏla-, E tăt-, P lăl- ’sulaa’ | unk olvad ’sulaa; liueta’, olvaszt ’sulattaa’. Vrt. sulhanen.
Lähdekirjallisuus:
- Castrén 1845 EGTsch 72 (sm ~ tšer)
- Lindström Suomi 1852 87 (+ md)
- Boller 1853 SbAW 10 296 (+ vi)
- Boller 1855 SbAW 17 373 (+ unk)
- Ahlqvist 1856 WotGr 153 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 106 (+ ve)
- Hunfalvy 1859 MAÉrt 1:19 389 (+ vog)
- Budenz 1869 NyK 7 44 (+ li syrj)
- MUSz 1873–81 838–39 (+ ostj)
- Budenz 1886–87 NyK 20 294 (+ ka)
- FUV 1955 115
- Mägiste 1960–61 CB 8–9 286–87 (+ ly)
- Lytkin 1964 IstVokPJa 197 (+ votj)
- SKES 1969 1099–100
- TESz 2 1970 1079
- FUV2 1977 129
- MSzFE 1978 501
- UEW 1988 450–51
- Sammallahti 1988 UrLang 548
- EWUng 1995 1061
- Rédei 1999 FUF 55 48 (sgr > jukag)