Etymologiadata:imsm:rupi

*rupi

Vastineet:

• Suomi: rupi
• Karjala: rupi
• Vepsä: rubi
• Vatja: rupi
• Pohjoisviro: rubid⇐
• Eteläviro: rubi-
• Liivi:

mksm. *rupi (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rupi (Agr; yl.) ’Schorf’, johd. rupinen, ruvettua, rupeutua, yhd. maitorupi, märkärupi; rupikonna
~ ink rupi ’rupi’ | ka rupi ’id.; rokko; rokotus’, rupevuo ’mennä ruvelle, rokolle’, rupehine ’rupinen, rokkoinen’ | ly rubi ’rupi’ | ve rubi ’id.; rokko’ | va rupi ’rupi’ | vi murt. rubid (mon.) ’rokko’ (sm > lpLu ruhpi-tau´ta ’rokko’)

< germ *χrufōn- / *χruƀōn- (vrt. mn hrufa ’rupi’, hrjúfr ’rupinen, epätasainen, karhea’, nn murt. ruv, ruva, ruve, nr ruva ’(haavan) rupi’) t. *χrufiz (vrt. mys ruf ’ihottuma’). — Johd. mahd. tästä sanasta on ruveta (ks. tätä). Ks. myös rupuli.

Lähdekirjallisuus:

• Ihre 1769 Gloss 2 469 (sm ~ germ)
• Lindström 1859 KeltGerm 64 (< germ)
• MUSz 1873–81 663 (+ vi; aiheeton rinnastus unk)
• Mikkola 1902 FUF 1 182 (sm < germ *hruƀī-, vrt. nr ruva)
• Karsten 1922 Fragen 6 (vrt. mys hrūf)
• Kettunen 1922 LVeHA 1 56 (+ ve)
• Saareste 1924 LVEM 116 (+ ka)
• Hakulinen Vir 1949 198 (+ ly)
• SKES 1969 877 (+ va; < germ; sm > lpLu)
• Hofstra 1985 OsFiGerm 85 (< germ *χrufōn- / *χruƀōn- t. *χrufiz)

[rupi Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:rupi