Etymologiadata:imsm:rupëda-

*rupëda-

Vastineet:

• Suomi: ruveta
• Karjala: ruveta
• Vepsä: rubeta
• Vatja: ruvõta
• Pohjoisviro: rubima⇐
• Eteläviro: ?
• Liivi:

mksm. *rupëda- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ruveta (Agr; yl.) ’anfangen’, vanh. kiel. ja murt. myös ’ottaa kiinni, tarttua (myös tauti); asettua’, johd. rupeama ’kahden aterian välinen työaika; hetki; kerta’, vanh. kiel. rupeemus (Schr 1637) ’tuntoaisti’, murt. rupeus ’tarttuminen, ote (VarsSm); ryhtyminen, alku (PKarj PSavo Kain PPohjanm Peräp); (maasta, metsästä tarttunut t. noitumalla aikaansaatu) ihottuma, tauti (paik. KSm EKPohjanm)’
~ ink ruveta ’ruveta’ | ka ruveta ’alkaa, ryhtyä jhk t. jksk; asettua, käydä; liittyä, yhtyä’, rupeilla ’yritellä’, rupiema ’kahden aterian välinen työaika, ruokaväli; rupeama’ | ly rubeta (prs. rubedan) ’ruveta, ryhtyä, alkaa’ | ve rubeta (prs. rubedan) ’kiirehtiä, tehdä nopeasti’ | vi murt. rubida ’tarttua, ottaa kiinni’ (sm > lpN murt. roppâdit (R) ’alkaa, ruveta; turvautua jhk’).

Mahd. johd. s:sta rupi; ihottuman ja alkamisen välinen yhteys kuvastuu myös v:ssä ryhtyä, ks. tätä.

Lähdekirjallisuus:

• Budenz 1879 Verzw 46 (sm ~ lp)
• Manninen 1922 FFC 45 196 (alk. merk. ’tarttua’, vrt. ryhtyä)
• *Hakulinen Vir 1949 195–99 (← rupi)
• Saukkonen 1965 SUST 137 89 (sm ~ ka ly va (epävarma; ? < sm))
• SKES 1969 892 (+ ve vi murt.; lp < sm, mahd. ← rupi)

[ruveta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ruveta