Etymologiadata:imsm:raukka
*raukka
Vastineet:
mksm. *raukka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
raukka1 (Pacchalenius 1667 miesraucka; yl.) ’parka, rukka; poloinen, kovaosainen; pelkuri; itsemurhan tehnyt t. tavallista syntisempi vainaja (LönnrLis 1886; paik. Peräp Länsip) / elender, erbärmlicher Mensch; arm, elend; Feigling; Toter, der Selbstmord begangen od. sich schwer versündigt hat’, I- ja PSm:ssa myös vastasyntyneen t. pienen lapsen hellittelysana; johd. raukkamainen
~ ink raukka ’raukka’ | ka raukka ’parka, raiska; armahainen, ystävä hyvä’, raukattoa ’puhutella raukaksi’ | ly rauk ’raukka, parka; ystäväinen’ | ve rauk ’poloinen, raukka; köyhä, kovaosainen’ | va raukka ’raukka, parka, poloinen’ | vi rauk (g. rauga) ’vanhus’, raugalik ’raihnainen’ (sm > lpN rawˈke (U Pi Lu In Ko Kld T) ’raukka; (T myös) armas, kulta; vainaja (Lu)’).
~ ink raukka ’raukka’ | ka raukka ’parka, raiska; armahainen, ystävä hyvä’, raukattoa ’puhutella raukaksi’ | ly rauk ’raukka, parka; ystäväinen’ | ve rauk ’poloinen, raukka; köyhä, kovaosainen’ | va raukka ’raukka, parka, poloinen’ | vi rauk (g. rauga) ’vanhus’, raugalik ’raihnainen’ (sm > lpN rawˈke (U Pi Lu In Ko Kld T) ’raukka; (T myös) armas, kulta; vainaja (Lu)’).
Tuskin samaa (sk) alkuperää kuin raukka2, joskin mahd. osaksi tähän sekaantunut, kuten PSm merkitys ’vainaja’ osoittaa. Todennäk. samaa (deskr.?) lähtöä kuin raukea (sekä mahd. s.v. raukua mainitut sanat). Vrt. myös rukka1.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 125 (sm raukka, raukia ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 147 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 102 (+ ve)
- Budenz 1879 BB 4 240 (sm ~ lp rauke)
- VW 3 1888 104, 165 (vrt. raukua, rukka)
- Setälä 1912–13 FUF 13 332–34 (+ ka; sm > lp; ims tuskin < germ)
- Karsten 1915 GFL 46 (sm raukka, rukka < germ)
- Collinder 1932 Urgerm 1 139
- SKES 1962 748 (+ ly; tuskin < sk kuten raukka2)