Etymologiadata:imsm:ratkëda-

*ratkëda-

Vastineet:

• Suomi: ratketa
• Karjala: ratketa
• Vepsä: ratketa
• Vatja: ratkõa
• Pohjoisviro: ratkuma←
• Eteläviro: rakkõma
• Liivi: rakkõ

mksm. *ratkëda- < vksm. *+ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ratketa (Finno n. 1580; yl.) ’revetä, purkautua (sauma, ommel tms.); ruveta (äkkiä), puhjeta; saada ratkaisu, selvitä / aufreißen, -gehen (Naht o. ä.); (plötzlich) beginnen; gelöst werden’, ratkaista (Agr), ratkoa murt. (PSm) merk. mm. ’erottaa toisistaan keskenään sekaantuneet porotokat’ (kaiketi lp:n vaikutusta), ratkaisu (1874), ks. erikseen ratki
~ ka ratketa ’katketa, mennä poikki; ratketa’, ratkuo ’ratkoa (ommelta)’ | ly ratketa ’ratketa’ | ve ratketa, ratte̮ta ’repeillä, ratketa; katketa’, ratkaita, ratke̮ita ’repäistä, katkaista’ | va radgata (prs. ratkān) ’repäistä rikki, räjäyttää’, ratkoa ’ratkoa’ | vi murt. ratkuda ’ratkoa, katkoa, leikata’, E rakke- ’puhjeta(paise)’ | li rakkə ’ratkoa, leikata auki’

? = lp ruossketit ’puhjeta, purskahtaa’, ruossket id. (lp raŧˈket ’erottaa (poroja)’ < sm). — Vrt. katketa.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 372 (lp raŧˈket ~ sm ratkin)
• Lönnrot 1854 Enare 247 (lp raŧˈket ~ sm ratkoa)
• Ahlqvist 1856 WotGr 147 (sm ~ va)
• Budenz 1879 BB 4 46
• Äimä 1919 SUST 45 109 (sm ~ lpR; lp raŧˈket < sm), 170–71 (sm ratkoa (poroja) < lp)
• Kettunen 1922 LVeHA 1 18 (ve ratkaig ’joutoaika’ < ratkoaika)
• Toivonen 1928 FUF 19 131
• Kettunen 1938 LivW 328–29 (+ li)
• SKES 1962 744 (+ ka ly vi; lp raŧˈket mahd. < sm)
• Häkkinen 1987 ES 256–57
• Koponen 1998 SUST 230 75

[ratketa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ratketa