Etymologiadata:imsm:katkë-da-

*katkë-da-

Vastineet:

• Suomi: katketa
• Karjala: katketa
• Vepsä: katketa
• Vatja: katkõa
• Pohjoisviro: katkema
• Eteläviro: kakkõma
• Liivi: katkõ

mksm. *katkë-da- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

katketa (Agr; yl.) ’entzwei gehen, reißen, brechen; unterbrochen od. abgebrochen werden’, katkaista (Agr), katkoa (Agr), katkata ’katkaista’, katki ’poikki’
~ ink kateta (prs. katkijā), katata, katkata ’katkaista, taittaa’, katkoja ’katkoa’, katki ’poikki’ | ka katketa, katkata, katkuo ’katkoa’ | ly katketa, katkaitta ’katkaista; kärsiä’, katkoda | ve katte̮ta, katteda ’katketa’, katkaita, katkāt́a ’katkaista’ | va katkē̮- ’katketa’, kadgata, (Kukk) katata ’katkaista’, kattši, (Kukk) katki ’poikki’ | vi katkeda, E kakke- ’katketa; keskeytyä’, katkestada ’katkaista; keskeyttää’, murt. katkata ’nyhtää, riipiä, repiä’, katkuda ’nyhtää, tempoa’, katki ’poikki, katki; rikki’ | li katkāstə ’repiä, katkaista, nostamisella turmella itsensä’, katkə ’poimia, kitkeä, nyhtää, kyniä (lintua)’, kat́ki, kat́kə ’poikki(nainen), rikki(näinen)’

? = votj kwaškani̮, kwatškani̮ ’luhistua kokoon, hajota’, kwatškat- ’lyödä rikki, repiä palasiksi’.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1859 Anteckn 88 (sm ~ ve)
• Budenz 1867 NyK 6 398 (+ vi li; tšer kuškeδam ’repiä’, joka ei kuitenkaan kuulu tähän)
• Setälä 1890–91 ÄH 137 (+ ka va)
• Toivonen 1928 FUF 19 122 (+ votj)
• SKES 1955 170 (+ ly; ? tšer )
• UEW 1988 641 (tšer votj epäilyksittä)

[katketa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:katketa