Etymologiadata:imsm:rapa²

*rapa

Vastineet:

Suomi: rapa
Karjala: rapa
Vepsä:
Vatja: rapa
Pohjoisviro: raba
Eteläviro: raba
Liivi: rabā

mksm. *rapa (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rapa² (Gan 1784) ’loka, kura, lieju (et. PSm Pohjanm PSatak PSavo PKarj); suomuta (EPohjanm ja ymp.); sora, kivimurska (KaakkSm); hauras, rapea (murt. harv.) / Schmutz, Dreck, Schlamm; Modertorf; Kies, Schotter; spröde, mürbe, knusprig’, yhd. rapakivi (Jusl 1745; nyk. laajalti kansainvälisenä geol. oppisanana tietyistä graniittikivilajeista) ’helposti mureneva t. palanutkivi’, johd. rapainen, rapakka (LaatKarj ja ymp.) ’hauras, murea’, rapautua ’haurastua’, ravata ’loata’, rapakko (ks. tätä)
~ ink rapakivi ’rapakivi’ | ka rapa ’kivimurska’, rapakivi ’rapakivi, hauras, mureneva kivi’, rapa(h)ine ’hauras; kurainen’, rapakka ’hauras’ | va rapatšivi ’rapakivi’, (Kukk) rapapū ’hauraspuu’, rapasō ’hyllyvä suo’ | vi raba ’räme; hauras’ | li rabā ’kuohkea, mureneva rapautuva’, raʾbbi id. (sm > lpN rappe ’loka, kura’).

Samaa (todennäk. onomat.-deskr.) alkuperää kuin rapea¹ (ks. tätä); huom. myös ink rappa ’jääkappale’, va (Tsv) rappa ’hauras’, sm rappeutua (s.v. rappio) sekä sm murt. (harv.) ropa ’pöly, lika, kura, sakka’, ropainen ’pölyinen, rapainen, likainen’. — Merk:t ’kura, loka, lieju’ liittyvät läheisesti myös sanaan rapa¹, ja onkin ajateltavissa, että kyse on alkuaan yhdestä sanasta (merk. ’(oluenpanossa jäävä) jäte’ perustunee kuitenkin germ vaikutukseen).

Lähdekirjallisuus: