Etymologiadata:imsm:ränkü-

*ränkü-

Vastineet:

• Suomi: ränkyä
• Karjala: ränkyö
• Vepsä: ränktä
• Vatja: ränküjä
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *ränkü- (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

ränkyä (Eurén 1860; melko laajalti Karj Savo Kain) ’karjua, rääkyä, parkua / brüllen; krächzen, heulen’
~ ink räŋküä id., räŋgähtǟ ’karjaista’ | ka ränkyö ’ärjyä, karjua, parkua’, ränkähteä ’ärjäistä, parkaista’ | ly räŋgüdä ’kiljua, ränkyä’ | ve räŋktä (prs. rängub) id. | (sm t. ink >) va räŋkǟ ’ärjyä’ (sm t. ka > lpKo rĭḙ̆ŋga̮d (Kld) ’ränkyä, karjua’).

Onomat. sana, kuten rinkua (laajalti Karj Savo) ’kiljua, parkua’, ronkua (ks. ronkkua) ja rankua (Sakkola) ’ränkyä, parkua’; vrt. myös mdE raŋgoms, M raŋgə̑ms ’kirkua, mylviä’.

Lähdekirjallisuus:

• VW 3 1888 100 (sm rankua ~ md), 103, 104, 165
• Paasonen 1909 MdChr 117
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 39 (sm ~ lp)
• SKES 1962 732 (s.v. rankua; onomat. sana, jota muistuttaa md)
• SKES 1969 912 (+ ka ly ve; va lp < sm)
• T. Itkonen Vir 1983 212 (omap. uusi perusvartalo)
• Keresztes 1986 MdKons 2 127 (sm rankua ~ md)

[ränkyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ränkyä