Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:puskë-

Sanatista

*puskë-

Vastineet:

mksm. *puskë- < kksm. *puskë- < vksm. *puskǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

puskea (Agr; yl.) ’työntää jtak t. itseään jtak vasten; työntyä; rehkiä / stoßen, schieben; vorstoßen; schuften’, rinn. murt. puskia (paik. VarsSm), johd. puskeskella, (olla) puskusilla (eri tahoilla murt.), puskeutua, puskija, pusku; puskiainen (VarsSm) ’ampiainen’; puskuripuskeva eläin (eri tahoilla murt.); tukipuu (aidassa t. puuta kaadettaessa; LUus EHäme ja ymp.); työkalu (PSatak); auton törmäyssuoja (uud.)
~ ink puskiapuskea; pistää (hyönteinen)’, pusella, puseksennellapuskeksennella’, puskelikkoipuskevainen’, pusku vīkǟpaha periköön’ | ka puskiepuskea; rehkiä’, puskuisilla, puskoillapuskusilla’, puskija, puskittšapuskuri (eläin)’, puskospusku; puskemalla aiheutettu haava’ | ly puskedapuskea’, puskuižīpuskusilla’ | ve pusktapuskea; puhkaista; tappaa’ | va puskiapuskea’, puske̮likkopuskuri (eläin)’ | vi pusata (prs. puskan) ’puskea’, puskima (prs. pusin) ’pökkiä’, puselda (prs. pusklen) ’puskea toisiaan’ | li pusləpuskea (toisiaan)
= lpN boskâdit (E U Pi Lu) ’pistää, lykätä’ | tšerL pə̑škam, I püškämpistää (hyönteinen); survoa’ | vogE powt-, L püwt-, I P puwt-pistää; puskea’ | ostjI poγləm-, E poχət-, P poχəl- id. Vrt. myös puuska1.
Lähdekirjallisuus:
  • Lindahl & Öhrling 1780 LL 353 (sm ~ lp)
  • Ganander 1787 NFL 2 425a (+ vi)
  • Budenz 1867 NyK 6 445 (+ li)
  • MUSz 1873–81 452 (+ vog)
  • Toivonen 1928 FUF 19 129 (+ ? tšer ostj)
  • Kettunen 1938 LivW 319 (+ ve)
  • Tunkelo 1946 VeKÄH 43 (+ ka)
  • FUV 1955 110
  • SKES 1962 659 (+ ly va)
  • UEW 1988 408 (~ ? tšer)
  • Sammallahti 1988 UrLang 547

Etymologiadata:imsm:puskë-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:puskea

Etymologiadata talk:imsm:puskë-