Etymologiadata:imsm:pitkä
*pitkä
Vastineet:
- Suomi: pitkä
- Karjala: pitkä
- Vepsä: pit’k
- Vatja: pittšä
- Pohjoisviro: pikk
- Eteläviro: pikk
- Liivi: pitkā
mksm. *pitkä < kksm. *pitkä < vksm. *pidkä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pitkä (Agr; yl.) ’lang’, pitkin ’myöden’, pitkällään ’makuulla’, johd. pitkäinen, pitkällinen (ks. näitä), pitko, pitkos(puu), pitkulainen, pitkäkäs, pitkittää, pitkittyä, pitkistyä, pitkästyä; kantasanan *pite taiv.-muotoja ovat vertailuasteet pidempi (murt. piree(t), pilee(t)) ja pisin (< *pitin), ja johd:ia pituus, piusta (ks. näitä), pidentää, pidetä (: pitenee), pituinen
~ ink pitkä, pitki ’pitkä’, pitkin, pitkulain ’pitkulainen’, pitetä (impf. pitkenīt) ’pidetä’, pittuin, pittūkkain ’jnk pituinen’ | ka pitkä ’pitkä’, pitkin, pitkulittša ’pitkulainen, soikea’, pitkittyö ’pitkittyä, viivästyä’, pitkistyö ’pitkistyä, viivästyä; käydä pitkäksi, tuntua pitkältä’, pitketä ’pidetä; käydä pitkäksi (aika); kestää’, pitkenteä ’pidentää, jatkaa, pitkittää’, pituine ’jnk pituinen’ | ly pitk(e̮) ’pitkä’, pitkin, pit́eta (prs. pit́enou), pitketä (prs. pitkenöü) ’pidetä’ | ve pit́k ’pitkä’, pit́kin, pit́kastuda ’pitkistyä’, pid́eta (prs. pid́ene̮b) ’pidetä’, pid́eta (prs. pid́endan) ’pidentää’, pittūńe ’jnk pituinen’ | va pittšä, (Kukk) pitki ’pitkä’, (Kukk) piteline ’pitkällinen’, pitukkaina ’pituinen’ | vi pikk (Wied pitk) ’pitkä’, pikali ’pitkällään, pitkäkseen’, pikeneda ’pidetä’, pikendada ’pidentää, jatkaa; lykätä, siirtää’ | li pitkā ’pitkä’, pitkəl ’pitkälleen’, pitkit ’pituus; pitkä’
~ ink pitkä, pitki ’pitkä’, pitkin, pitkulain ’pitkulainen’, pitetä (impf. pitkenīt) ’pidetä’, pittuin, pittūkkain ’jnk pituinen’ | ka pitkä ’pitkä’, pitkin, pitkulittša ’pitkulainen, soikea’, pitkittyö ’pitkittyä, viivästyä’, pitkistyö ’pitkistyä, viivästyä; käydä pitkäksi, tuntua pitkältä’, pitketä ’pidetä; käydä pitkäksi (aika); kestää’, pitkenteä ’pidentää, jatkaa, pitkittää’, pituine ’jnk pituinen’ | ly pitk(e̮) ’pitkä’, pitkin, pit́eta (prs. pit́enou), pitketä (prs. pitkenöü) ’pidetä’ | ve pit́k ’pitkä’, pit́kin, pit́kastuda ’pitkistyä’, pid́eta (prs. pid́ene̮b) ’pidetä’, pid́eta (prs. pid́endan) ’pidentää’, pittūńe ’jnk pituinen’ | va pittšä, (Kukk) pitki ’pitkä’, (Kukk) piteline ’pitkällinen’, pitukkaina ’pituinen’ | vi pikk (Wied pitk) ’pitkä’, pikali ’pitkällään, pitkäkseen’, pikeneda ’pidetä’, pikendada ’pidentää, jatkaa; lykätä, siirtää’ | li pitkā ’pitkä’, pitkəl ’pitkälleen’, pitkit ’pituus; pitkä’
= vogI L pǟlt ’(niin) kauan (kuin); (L) pituus’, P palit ’pituus, etäisyys’ | ostjE pĕt, P pä̆l, păᴧ ’korkea (puu)’, I pĕlät, E pĕtat, P pä̆lat, păᴧat ’korkeus, (ihmisen) pituus; jnk korkuinen, pituinen’ (I kăsi̮ pĕlät ’miehen mitta’) | unk fel, föl ’ylös’, felett, fölött ’jnk päällä’, fent, fönt ’ylhäällä’ || samJr pirt́śe, ṕīrt́śe ’korkea, pitkä (ihminen)’ | Jn fid́e ’korkea’ | slk pirgä, pürg id. | Km pɯrže ’korkea, pitkä’ | Kb pritse | M hirge | Taigi hürgi ’korkea’ (ugr kielten sanat edustavat kantavartaloa ural *piδᴈ-, sam sanat vastaavat tarkasti sm johdosta pitkä < ural *piδ-kä). — Vrt. pytky, pätkä, pötky.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 385 (sm ~ vi)
- Porthan 1802 OS 5 463 (+ va)
- Sjögren 1849 MélR 1 53 (+ li)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 100 (+ ve)
- Toivonen 1928 FUF 19 127 (+ ka)
- Mikkola Vir 1945 116 (sm sana on johdos: pit- + -kä)
- Turunen 1946 SUST 89 71 (+ ly)
- SKES 1962 580–81
- Janhunen 1981 SUSA 77:9 7 (ims ~ sam)
- Rédei 1983 NyK 85 35 (+ vog ostj unk, jotka on jo vanhastaan yhdistetty keskenään)
- Häkkinen 1987 ES 234
- UEW 1988 377–78
- Sammallahti 1988 UrLang 539
- EWUng 1993 417