Etymologiadata:imsm:pisü-

*pisü-

Vastineet:

• Suomi: pysyä
• Karjala: pisyö
• Vepsä: püzuda
• Vatja: püsüä
• Pohjoisviro: püsima
• Eteläviro: püsümä
• Liivi:

mksm. *pisü- < kksm. *pisü- < vksm. *pisǝ-w- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pysyä (Agr; yl.), pisyä (PKarj, osin Savo) ’bleiben’, pysähtyä, murt. myös pysättyä, pisättyä; pysäyttää, pisättää (PSatak PHäme) ’pysäyttää, pysähtyä’, pysättää (paik. LounSm) id., pysätä (lounmurt. LSatak) ’pysähtyä’, pysytellä murt. (paik. loun- ja hämmurt.) merk. myös ’tyynnytellä, viihdytellä (lasta), hillitä’, pysäkki (1883)
~ ink püsäht́üä | ka pisyö ’pysyä; viihtyä (lapsi)’, pisytteä ’saada t. panna pysymään; viihdyttää (lasta)’, pisähteäkseh ’pysähtyä’, pisytellä ’pysytellä; viihdyttää (lasta)’ | ly püzüdä ’pysyä’ | ve püžuda id. | vi püsida ’jatkua, kestää; pysyä, pysytellä’, püsi ’pysyvyys, kestävyys’

= mdE pezims, M pezə̑ms ’tarttua kiinni, upota; (M myös) työntyä, pistää’ | tšerL pižäm, I pižam ’tarttua kiinni, juuttua’. — Sm > lpKo pē̮šša̮d (Kld T) ’pysyä (pystyssä), seisoa’, N bissot (Pi Lu In) ’pysyä’, N bisanit ’tarttua, pysyä kiinni; pysähtyä’.

Ims pysy- (< pisy-) on refl. johdos vanhasta verbivartalosta *pise-, jota md ja tšer v:t vastaavat. Samasta kannasta on johdettu pistää (ks. tätä), vrt. myös pysty, pystyä.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 435a (sm ~ vi)
• Hunfalvy 1866 NyK 5 396 (sm ~ lp bisom)
• MUSz 1873–81 546 (+ md tšer)
• Genetz 1896 ETV 47 (sm pysy-, pisy- < *pis-wᴕ̈, vrt. pistää)
• Äimä 1919 SUST 45 159 (+ ka; sm > lp bissot)
• Kettunen 1922 LVeHA 2 4 (+ ve)
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 181
• SKES 1962 673–74 (+ ly)
• Häkkinen 1987 ES 246–47
• UEW 1988 732
• Katz 1988 UAJ Neue Folge 8 10 (< kgerm *wesan > goot wisan ’olla’)

[pysyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:pysyä