Etymologiadata:imsm:perä
*perä
Vastineet:
mksm. *perä < kksm. *perä < vksm. *perä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
perä (Agr; yl.) ’hinter(st)er Teil bzw. hinter(st)es Ende von etw.’, adv. (yhtä) perää, peräkkäin, perättäin, perätysten, peräti, perillä, perille, perin (juurin), johd. perääntyä, perätä, (veneen, laivan, lentokoneen) peräsin, yhd. perämies (konneksiosta pitää perää ’ohjata’) (yhd:n alkuosana myös johd. peri-: periaate, perikato, perikunta jne.); perukka, peruska ’piipun t. kahvipannun »perät», sakka, jäte’ (variantista perska ks. perstaantua), perätön ’paikkansapitämätön’, ks. erikseen perehtyä, perhe, periä, perua, perus(-)
~ ink perä ’peräosa; (ohjasten) päät; jyvien loput (viskatessa)’, perin (esi-, takaperin, perin tūlē ’myötätuuleen’), perrǟ ’jälkeen’, perätöin ’perätön, paikkansapitämätön’, perukka (pn:ssä) ’pieni lahti’ | ka perä ’perä, takapää, loppu(puoli); pohja, perusta, syy; (mon.) ohjasten, kellon perät; perskat, porot, rippeet’, perukeh ’(vitjan) pää, peruke’, perukka ’perä, pohjukka; seutu’, perätä ’saada valmiiksi, lopetella; tiedustaa, ottaa selvää, vaatia takaisin’, perävyö ’palata takaisin, kulkea taaksepäin, peräytyä’, perätöin ’perätön, aiheeton; perinnötön’ | ly perä ’perä, takaosa; (neulan) silmä’, peraduda ’päätyä, joutua’, perävüdä, perästüdä ’peruuttaa (kauppa)’, peratoińe ’perätön; silmätön (neula)’ | ve pera ’(reen, veneen) perä; (tuolin) selkänoja, (pöydän) pää’, perata ’pitää perää’ | va perä ’perä; myöhemmin’, perrǟ ’jälkeen’, perälīn (tūli) ’myötätuuli’, perīn ’viimeinen, viimeiseksi jäänyt’ | vi pära, E perä ’jäännös, jäte, sakka, porot, tähteet’, pärast ’jälkeenpäin, jälkeen’, päri ’myötä, myöten; suostuvainen’, pärakuti ’peräkkäin’, päratu ’ääretön, suunnaton, tavaton’ | li pierā ’pohja, perus, perä’, pieʾrrə, pierāst ’jälkeen, perästä’, perīń ’peräisin, kotoisin; mukana, myötä’ (sm > lpN bærre (In) ’perus, (suku)perä’, N bærrai (Lu In) ’perään’)
~ ink perä ’peräosa; (ohjasten) päät; jyvien loput (viskatessa)’, perin (esi-, takaperin, perin tūlē ’myötätuuleen’), perrǟ ’jälkeen’, perätöin ’perätön, paikkansapitämätön’, perukka (pn:ssä) ’pieni lahti’ | ka perä ’perä, takapää, loppu(puoli); pohja, perusta, syy; (mon.) ohjasten, kellon perät; perskat, porot, rippeet’, perukeh ’(vitjan) pää, peruke’, perukka ’perä, pohjukka; seutu’, perätä ’saada valmiiksi, lopetella; tiedustaa, ottaa selvää, vaatia takaisin’, perävyö ’palata takaisin, kulkea taaksepäin, peräytyä’, perätöin ’perätön, aiheeton; perinnötön’ | ly perä ’perä, takaosa; (neulan) silmä’, peraduda ’päätyä, joutua’, perävüdä, perästüdä ’peruuttaa (kauppa)’, peratoińe ’perätön; silmätön (neula)’ | ve pera ’(reen, veneen) perä; (tuolin) selkänoja, (pöydän) pää’, perata ’pitää perää’ | va perä ’perä; myöhemmin’, perrǟ ’jälkeen’, perälīn (tūli) ’myötätuuli’, perīn ’viimeinen, viimeiseksi jäänyt’ | vi pära, E perä ’jäännös, jäte, sakka, porot, tähteet’, pärast ’jälkeenpäin, jälkeen’, päri ’myötä, myöten; suostuvainen’, pärakuti ’peräkkäin’, päratu ’ääretön, suunnaton, tavaton’ | li pierā ’pohja, perus, perä’, pieʾrrə, pierāst ’jälkeen, perästä’, perīń ’peräisin, kotoisin; mukana, myötä’ (sm > lpN bærre (In) ’perus, (suku)perä’, N bærrai (Lu In) ’perään’)
= mdE pŕa, M pŕä (run. piŕa, piŕä) ’pää, huippu, latva’, E pŕadoms ’saattaa päätökseen, valmiiksi’, pŕadovoms ’loppua, tulla valmiksi’ | votj ber ’takaosa, perä; (adv.) myöhään’, bere ’jälkeen’, so-bere ’sitten’, ta-bere ’nyt, tämän jälkeen’, beren ’takaisin’ | syrj be̮r ’taka-, takaosa, perä; takaisin, taas’, be̮ri̮n ’takana’, be̮re̮ ’takaisin’ | vogE pärəw, I pärəj, L pär ’takaisin’ | ostjI pĕrtäγ ’takaisin, taapäin; takaperin’, P pärta, părta ’takaisin; vasen, nurja’, E uχ-pĕrta ’päinvastoin, ylösalaisin, pää edellä’ (uχ ’pää’). — Tähän suoranaisesti kuulumattomia mutta mahd. saman sanan alkuaan takavok. variantteja tavataan lisäksi ugr ja sam taholla (unk far ’takaosa, -puoli’ jne.).
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm peräst ~ vi perrast)
- Castrén 1844 EGS 138 (sm ~ syrj)
- Castrén 1849 Ostj 93 (sm ~ ostj pi̮r ’takaosa’)
- Diefenbach 1851 VWGoth 1 441 (+ unk)
- Lindström Suomi 1852 72 (+ votj)
- Hunfalvy 1864 Reg 279 (+ vog)
- Budenz 1867 NyK 6 452 (+ li)
- MUSz 1873–81 495
- Qvigstad 1881 Beiträge 58 (lp bærrai sm mallin mukaan)
- Saxén 1895–98 Lånord 189 (sm > nr murt. Sm)
- Wichmann 1911–12 FUF 11 226 (+ md)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 35 (sgr ~ sam)
- Paasonen & Donner 1926 OstjW 179 (sm ~ ostjE pĕr- ’mennä ohi, kulua, loppua’)
- Collinder 1934 IUS 68 (~ ieur)
- Räsänen Vir 1947 172 (~ alt)
- FUV 1955 11, 107
- SKES 1962 527–29 (+ ka ly ve va)
- MSzFE 1967 182 (unk ~ ostj sam, mahd. ~ sm md votj syrj vog ostj pĕrtäγ)
- TESz 1 1967 841 (samoin)
- DEWOS 10 1982 1220 (sm ~ ostj pĕrtäγ)
- Häkkinen 1987 ES 230–31
- UEW 1988 373
- Sammallahti 1988 UrLang 553 (sm-perm)