Etymologiadata:imsm:peentara
*peentara
Vastineet:
- Suomi: piennar
- Karjala: piennar
- Vepsä:
- Vatja: peentara
- Pohjoisviro: peenar
- Eteläviro: pinnäŕ
- Liivi: pīendrõks⇐
mksm. *peentara (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
piennar (: pientaren; 1749; itämurt. KaakkHäme Kymenl), pientare (: pientareen; JuslP, Renv 1826; Häme KarjKann KSm, paik. Savo KPPohjanm Kain) ’ojan, pellon, tien reuna / Rain, Graben-, Wegrand’, piertano (JuslLis; Kain Verml, osin PSavo PPohjanm), pyörtänö (Martti n. 1580; LounSm PHäme Pohjanm Peräp Länsip) id.
~ ink pēntara ’kasvimaan penkki; hautakumpu; kohollaan oleva tie (esim. jäällä)’ | ka piennar, pienner ’piennar, reunus; (kyntämätön) kaista (pellossa)’ | ly piendäŕ, pindaŕ ’(pellon) piennar’ | va pēntärä, pēntre id. | vi peenar (g. peenra) ’kasvi-, kukkapenkki, piennar’ | li pīendrəks ’(pellon) piennar’.
~ ink pēntara ’kasvimaan penkki; hautakumpu; kohollaan oleva tie (esim. jäällä)’ | ka piennar, pienner ’piennar, reunus; (kyntämätön) kaista (pellossa)’ | ly piendäŕ, pindaŕ ’(pellon) piennar’ | va pēntärä, pēntre id. | vi peenar (g. peenra) ’kasvi-, kukkapenkki, piennar’ | li pīendrəks ’(pellon) piennar’.
Yhtäläinen äännerakenne on myös saman merkityskentän sanoilla manner, penger ja tanner. Viimeksi mainitun sekä po. piennar sanan vartaloainekselle ei ole löydetty yhtymäkohtia muuhun sanastoon.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 357 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 144 (+ va)
- Genetz 1877 KL 15 (+ ka)
- Kiparsky 1936 MSNph 11 58 (+ li)
- SKES 1962 539 (+ ly)
Etymologiadata:imsm:peentara/th