Etymologiadata:imsm:pükä-

*pükä-

Vastineet:

Suomi: pykiä⇐
Karjala: pykie⇐
Vepsä:
Vatja: pütšälä⇐
Pohjoisviro: pügama
Eteläviro: pügämä
Liivi:

mksm. *pükä- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pykiä (As 1734) ’halkeilla (iho, nahka), tulla loville (itämurt., osin KPPohjanm Peräp); veistää pykäliä hirteen (paik. Uus PSm) / rissig, wund werden, aufspringen; einen Balken kerben’, pykeillä (paik. PSavo), pyköä (paik. KaakkSm) ’halkeilla, lohkeilla (et. iho)’, pykä (paik. itämurt. PSm) ’halkeama, lovi, viilto’, pye (: pykeen; PSm, paik. hämmurt. KPohjanm), pykimä (I- ja PSm), pykö (KaakkSm) id., murt. myös pykämä, pykiä(i)n, pykiö(i)n, pykein id.
~ ka pykie ’katkeilla, murtua, halkeilla’, pykimä ’murtuma, halkeama’ | vi pügada ’keritä (villaa); leikata (hiuksia)’.

Ks. erikseen samaan pesyeeseen kuuluva pykälä. Tähän yhteyteen kuuluu ehkä myös pikoa, ks. tätä.

Lähdekirjallisuus: