Etymologiadata:imsm:nurja

*nurja

Vastineet:

• Suomi: nurja
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: nuri
• Eteläviro: nuri
• Liivi:

mksm. *nurja (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

nurja (Agr nuria; laajalti länsimurt. KaakkSm), nurea (WK 1701; Laat- ja PKarj PSavo KSm Verml, paik. Pohjanm) ’verkehrt, verdreht’, nura (osin lounmurt. Satak) ’nurja, väärä’, nurin (Ljungo 1601; yl.) ’väärin(päin); kumolleen’, nurinkurin (vrt. kura²)
~ ka (Suistamo) nurin ’nurin’ | vi nuri: nurja (minna, ill.) ’(mennä) nurin, pieleen; epäonnistua’, nurjuda id., nuripidi, nurjapidi ’nurin (päin)’, nurjatu ’kelvoton, huono; tavaton’.

Satak nura voisi muotonsa puolesta olla pesyeen kantasana, mutta se voi myös olla nurin (? < *nurjin) muotoon nojautuva takaperoisjohdos; samanlainen olisi tällöin myös nurea. — Laajempi levikki ims kielissä on nurin muotoa vastaavalla sanalla *murnin ~ murjin ~ muurin ~ muurnin, jonka suhde nurja sanaan on epäselvä: ink murnīn ’nurin’, murnīppäi ’nurin päin’ (rinn. myös nurmippäi, nurnippäi id.) | ka muuri(n), muurnin ’nurin’, muuri(n)niskoin ’nurin niskoin’ | ly murd́i, murńi ’nurin (päin)’, murd́inaine, mūrńaine ’nurja’ | ve murgńi, murńi ’nurin’, murnaińe ’nurja’. Ks. myös nyrjähtää.

Lähdekirjallisuus:

• Ahrens 1843 GrEhstn 122 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 95 (sm ~ ve)
• Tunkelo 1946 VeKÄH 343 (+ ly)
• SKES 1958 403 (sm ~ ly ve vi; kantasana mahd. Satak nura)

[nurja Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:nurja