Etymologiadata:imsm:liuku-
*liuku-
Vastineet:
- Suomi: liukua
- Karjala: liukuo
- Vepsä:
- Vatja: liukua
- Pohjoisviro: liuguma
- Eteläviro: liugõlõma
- Liivi: lõuglõ←
mksm. *liuku- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
liukua (Jusl 1745; melko yl., etenkin ESm) ’gleiten’, liukahtaa (Agr), liukuilla, liuku; liukea (Savo, paik. PKarj Kain) ’loiva, viettävä’, ehkä myös liueta (1734), liuota ’sulaa, irrota’
~ ink liukua ’laskea mäkeä, hiihtää, liukua; ajaa (polkupyörällä)’, liukūssa ’liukua (itsestään alas)’ | ka liukuo ’liukua, luisua; viettää t. laskea alaspäin’, liuku ’(loivasti) viettävä, lievästi kaareva, loiva’ | va liukua ’ajella’, liugahtā ’livetä, liukahtaa’ | vi liuguda ’liukua, liidellä, hiipiä’, liugleda id.; liug ’liuku’ | li le̮uglə, liuglə ’kompastua, liukua; pudota, hypätä’.
~ ink liukua ’laskea mäkeä, hiihtää, liukua; ajaa (polkupyörällä)’, liukūssa ’liukua (itsestään alas)’ | ka liukuo ’liukua, luisua; viettää t. laskea alaspäin’, liuku ’(loivasti) viettävä, lievästi kaareva, loiva’ | va liukua ’ajella’, liugahtā ’livetä, liukahtaa’ | vi liuguda ’liukua, liidellä, hiipiä’, liugleda id.; liug ’liuku’ | li le̮uglə, liuglə ’kompastua, liukua; pudota, hypätä’.
Voi kuulua sanueen lipua yhteyteen (äänt. vrt. esim. kepeä ~ köykäinen), ks. myös liukas.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 93 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 135 (+ va)
- VW 3 1888 192 (+ li)
- SKES 1958 299 (s.v. liukas; + ka)