Etymologiadata:imsm:latu

*latu

Vastineet:

• Suomi: latu
• Karjala: latu
• Vepsä: ladu
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

Kantasuomalainen etymologia ei riittävän perusteltu (S.J.)

SSA:n sana-artikkeli

latu (Jusl 1745; yl.), laju, laku (KPPohjanm Peräp), latua, latva, lalva (Länsip, paik. Peräp) ’suksen t. eläimen jälki lumessa / Ski- od. Tierspur im Schnee, Loipe’
~ ka latu ’suksen latu; ura, väylä’ | ly ve ladu ’suksen latu’

? = tšerL laδə̑, I loδə̑ ’valinmuotti; kuoppa t. syvennys (maassa, puussa); lovi, pykälä (puussa, raudassa)’

? < baltt, vrt. liett latãkas ’lätäkkö; (räystäs)kouru, kanava, oja’, latv lataka, lataga ’räystäskouru’. — LpN latˈto ’latu’ ja sen vastineet eri lappalaiskielissä ovat ilm. lainattuja useista eri ims muodoista (*latuγa, *latua, *latva, *laδva).

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 203–04 (sm ~ lp)
• Kettunen 1922 LVeHA 1 5 (+ ve)
• Wichmann 1923 TscherT 67 (+ tšer)
• SKES 1958 280 (+ ly; lp ? < sm)
• Sammallahti Vir 1977 124 (ims tšer < baltt; lp < ims)
• UEW 1988 682

[latu Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:latu