Etymologiadata:imsm:lama

*lama

Vastineet:

• Suomi: lama
• Karjala: lama
• Vepsä: lamak⇐
• Vatja: lama
• Pohjoisviro: lamama⇐
• Eteläviro: lammõma⇐
• Liivi:

mksm. *lama (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

lama (Jusl 1745) ’huono kunto / Zustand des Daniederliegens, Krankseins u. ä.’: (olla) lamassa, lamana (I- ja PSm), lama ’heikkokuntoinen (kotieläin tms.)’; (olla) lamassa, lamallansa (länsi- ja kaakkmurt.) ’laossa (vilja), kaatuneena (aita), lappeellansa’, johd. lamakka ’loiva’, lamata (Martti n. 1580; et. länsimurt.) ’polkea lakoon, sotkea (vilja, pellava)’, lamaantua
~ ink lamakas ’lakoon mennyt’ (vrt. myös lammīa ’suuri, voimakas’, lama- ’yhtenäinen, laaja-alainen’: lamapilvi, lamasato ’laaja-alainen sade’, jotka merk. puolesta liittyvät s.v. lamu¹ käsiteltyihin sanoihin) | ka lamašša ’huonossa kunnossa’, lamas ’laossa’ | ly lama ’kalteva’ | ve lamak ’loiva’ | va lama ’lakoinen (vilja)’ | vi lame (g. -da) ’lattea, tasainen; voimaton, laimea, hiljainen’, lamada ’olla pitkällään’

? = lpN labme (Lu) ’lintujen heikkous sulkasadon aikana’, lpN labmot (U Lu) ’heiketä, tulla sulkasadolle, lentokyvyttömäksi’ (ellei tämä < sk t. sm; sk vaikutusta ainakin lpN lāmes (U Lu In Ko) ’rampa, voimaton’)

? < germ, vrt. mn lami, mys lam ’rampa, halvaantunut’, nr lam id.; mn lemja ’murtaa, lyödä kappaleiksi; estää’, tansk (vanh.) læmie ’rampauttaa, typistää siivet’. Vrt. laama¹ (olla laamallaan) ja lamu¹, lamu². — Syrj ĺam-vartalo (ĺamalni̮ ’lamaantua; sortua’ jne.) ei äänteellisesti sovi ims sanojen yhteyteen.

Lähdekirjallisuus:

• Ihre 1769 Gloss 2 12 (sm ~ germ)
• Lindström 1859 KeltGerm 57 (sm < germ)
• Qvigstad 1881 Beiträge 88 (lp < sm)
• Mustonen Vir 1883 174 (sm ~ va)
• Wichmann 1914–22 FUF 15 15–16 (sm ~ syrj)
• Setälä 1915 SUSA 30:5 62 (+ lp)
• SKES 1958 273 (+ ka ly vi; sm ~ lp syrj; sm ehkä myös germ vaikutusta)
• Collinder 1964 SvLpO 113 (lp < sm < sk)
• UEW 1988 684 (sm ~ lp ? syrj)

[lama Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:lama