Etymologiadata:imsm:laito

*laito

Vastineet:

• Suomi: laito
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: laid
• Eteläviro:
• Liivi: laid

mksm. *laito (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

laito (Renv 1823; hämmurt. PäijHäme) ’matala (vesi); ruohoinen ranta / flach, seicht (Wasser); grasbewachsenes Ufer’, johd. laituri (ks. erikseen)
~ vi laid ’luoto, särkkä, matalikko’ | li laid ’matala; särkkä’. — Sm ? > lpLu laihtōk ’loivasti laskeva (rinne); nojallaan oleva (esim. puu)’, tjāhtjē-lai´htō ’matala, kostea maasto’; ims > ven lájda ’matalan veden aikana paljastuva liejuinen ranta’.

Suhde sanoihin laita¹, laita² on epäselvä; johtosuhde laita → laito olisi muodollisesti moitteeton, ja merkityksissäkin löytyy yhtäläisyyksiä, joskin myös täysin päinvastaisia piirteitä (’keskikohta, ulappa, väylä’ ~ ’ranta, matalikko’) — samanlaisiin ongelmiin törmätään tosin myös laita¹ sanan kohdalla.

Lähdekirjallisuus:

• Middendorff 1867 Reise 4:1 Liite 4 XXIV (sm ~ vi ven)
• Podvysotski 1885 Arh 81 (ven < sm (tieto Schrenkin käsik:sta))
• Wiklund 1912 MO 5 232 (+ li)
• Kalima 1915 OLR 148 (ka ve > ven)
• Campbell 1948 Vildmark 189, 223 (+ lp)
• SKES 1958 271 (lp ? < sm)
• EEW 1982–83 1213–14

[laito Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:laito