Etymologiadata:imsm:lëikkada-
*lëikkada-
Vastineet:
- Suomi: leikata
- Karjala: leikata
- Vepsä: leikata
- Vatja: lõikata
- Pohjoisviro: lõikama
- Eteläviro: lõikama
- Liivi:
mksm. *lëikkada- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
leikata (Agr; yl.) ’schneiden’, johd. leikkuu, leikkaus, leike, leikellä, leikkele
~ ink leikata ’leikata; katkaista poikki, hakata, kaataa puita; tappaa’, leikellä ’kirvellä’, leikkahus ’metsänhakkuu; haava’ | ka leikata ’leikata, katkaista, haavoittaa; kaataa puita, hakata halkoja; tappaa, syövyttää; tehdä kipeää, kirvellä’, leikellä ’leikellä; vihloa, kirvellä’, leikka(v)us ’haava; leikattu vilja pellolla’ | ly leikata ’hakata, katkaista (teräaseella); leikata, haavoittaa’, leikkoda ’katkoa, paloitella, pilkkoa, leikellä’ | ve ĺ īkata, ĺeikata ’leikata’, leikōda ’leikellä’ | va le̮ikata, leikata ’leikata, hakata; tappaa’, leikkoa (prs. leikon) ’leikellä’ | vi lõigata, (murt. Wied) leigata ’leikata, lävistää; iskeä’
~ ink leikata ’leikata; katkaista poikki, hakata, kaataa puita; tappaa’, leikellä ’kirvellä’, leikkahus ’metsänhakkuu; haava’ | ka leikata ’leikata, katkaista, haavoittaa; kaataa puita, hakata halkoja; tappaa, syövyttää; tehdä kipeää, kirvellä’, leikellä ’leikellä; vihloa, kirvellä’, leikka(v)us ’haava; leikattu vilja pellolla’ | ly leikata ’hakata, katkaista (teräaseella); leikata, haavoittaa’, leikkoda ’katkoa, paloitella, pilkkoa, leikellä’ | ve ĺ īkata, ĺeikata ’leikata’, leikōda ’leikellä’ | va le̮ikata, leikata ’leikata, hakata; tappaa’, leikkoa (prs. leikon) ’leikellä’ | vi lõigata, (murt. Wied) leigata ’leikata, lävistää; iskeä’
? < germ *blaikjan- ’lyödä pilkka puuhun’ (samaa kantaa kuin *blaika- ’vaalea’, josta sm laikka, ks. tätä). Jo ims sanan äännerakenne tekee oletuksen sen ural alkuperästä epätodennäköiseksi (aiemmin tähän on yhdistetty unk lék ’vako, haava’ ja samJr ĺekā- ’haljeta’).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 54 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 135 (sm ~ va vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 92 (+ ve)
- *Pukki Vir 1933 196–97 (+ ka)
- Turunen 1946 SUST 89 147–48 (+ ly)
- SKES 1958 284 (sm ? ~ sam)
- MSzFE 1971 396 (? sm ? unk ? sam)
- Koivulehto Vir 1981 197–98 (? < germ)
- UEW 1988 244 (? sm ? unk ?? sam)
Schalin (2016: 249-249) selittänyt takavokaalisen diftongin rinnakkaistapausten valossa (vertaa Kallio 2018: 260).
Schalin, Johan (2016): Östskandinavisk utveckling av den urnordiska ai-diftongen och palatalt r i ljuset av finska ljudsubstitutioner. – Daniel Andersson, Lars-Erik Edlund, Susanne Haugen & Asbjørg Westum (toim.), Studier i svensk språkhistoria 13: Historia och språkhistoria. Umeå. 241–262.
Kallio P. 2018: Ensitavun diftongit kantasuomessa. – Περὶ ὀρθότητος ἐτύμων. Uusiutuva uralilainen etymologia. Uralica Helsingiensia 11. Helsinki: SUS.