Etymologiadata:imsm:kuro-

*kuro-

Vastineet:

• Suomi: kuroa
• Karjala: kuruo
• Vepsä:
• Vatja: kuroa
• Pohjoisviro: kuruma
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kuro- < kksm. *kuro- < vksm. *kura-w- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kuroa (Jusl 1745; murt. muualla paitsi VarsSm LUus ja EHäme) ’ommella huonosti, kursia; vetää tiukalle, kokoon; poimuttaa; kutistua / schlecht nähen; stramm ziehen, zusammenziehen; fälteln; einlaufen’, kure, kurehtua, kurahtua (Agr »pite - - henen Caiuons curactuman») ’mennä kiinni, kokoon; kuivua’, kure(e)ntua id., kuro ’poimu, ryppy’
~ ink kurrōja, kurroa ’harsia’ | ka kuruo ’ommella huonosti; kuroa, harsia; paikata’ | vi murt. (Kuusalu) kuru- ’rypistää, tehdä laskoksia, kuroa (esim. kenkiä)’ (? < sm)

= lp gorrât ’sitoa’ | ? syrj ke̮rni̮ ’laskostaa, koukistaa’ || samJr hūrā-, kurrā- ’sitoa, köyttää (kuorma)’, hūŕēr ’liistesarja, -levy’ | slk kurá- ’palmikoida, kutoa (esim. mertaa)’ | Km kɯrĺä- id. — Ka > ven murt. kurát́ ’ommella huolimattomasti; kirjoittaa huonosti’. Vrt. myös kuristaa. Syrj ke̮rni̮ voinee olla lp goarrot ’ommella’ ja ka koruo ’harsia; tehdä huonosti; puhua joutavia jne.’ sanojen vastine.

Lähdekirjallisuus:

• VW 1 1874 53 (sm ~ syrj slk)
• Kalima 1915 OLR 142 (+ ka ? > ven)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 69 (+ lp)
• Toivonen Vir 1949 31–33 (+ vi lp samJr Km; ka > ven)
• FUV 1955 29 (sm lp ? syrj sam)
• SKES 1958 246 (? syrj joko tähän t. ~ lp goarrot, ka koruo)
• UEW 1988 215

[kuroa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kuroa