Etymologiadata:imsm:kuntëlë-

*kuntëlë-

Vastineet:

• Suomi: ku(u)nnella
• Karjala: kuunnella
• Vepsä: kundelta
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kuntëlë- < kksm. *kuntëlë- < vksm. *kuntǝ̑lǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kuunnella (Ljungo 1601 kwnnella; yl.), kunnella (PSavo PKarj Kain) ’an-, zuhören; auf etw. hören’
~ ink kūnnella ’kuunnella; totella’ | ka kuunnella, kunnella ’kuunnella; tuntea, tunnustella; totella, palvella; pitää t. nauttia jstak’ | ly kundelda, kūndelta ’kuunnella; totella’ | ve kūndelda, kund́elta, kundōda id.

= vogE kantāl-, I L kōntl-, P χūntl-, χōntl- ’kuunnella’ | ostjI kunγəl-, kuntəγᴧə- ’kuulla’ | unk hall ’kuulla’, (HB) Hadlaua ’audivit’.

Sm ku(u)nnella etym. vastineineen on frekv.-johd. verbivart:sta *kunta-, josta ks. s.v. kunne; sm 1. tavun pitkä vokaali on tartuntaa verbistä kuullella (ks. tätä). Verbin ku(u)nnella ja sen vastineiden merkityksenkehitys on ilm. ollut ’tavoitella’ > ’kuunnella’.

Lähdekirjallisuus:

• MUSz 1873–81 82–83 (sm ~ vog unk)
• Budenz 1886–87 NyK 20 266 (+ ve)
• Setälä Vir 1928 251–55 (+ ka; kuntele- ← *kunta-; pitkä -uu- kuule- sanan vaikutusta)
• Toivonen 1936 NyK 50 453 (+ ostj)
• Mägiste Vir 1950 269 (sm kuunnella on syntynyt dissimilaation kautta verbistä kuullella)
• FUV 1955 28
• SKES 1958 251 (+ ly; ? unk)
• TESz 2 1970 35 (sm kuunnella sanan kuuluminen tähän epävarmaa, vrt. Mägiste)
• MSzFE 1971 254 (kuten Mägiste)
• Häkkinen 1987 ES 130–31
• UEW 1988 207–08 (kuten TESz)

[kuunnella Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kuunnella