Etymologiadata:imsm:kukku
*kukku
Vastineet:
- Suomi: kukku(-la)
- Karjala: kukkula⇐
- Vepsä:
- Vatja: kukkula⇐
- Pohjoisviro: kukal⇐
- Eteläviro: kukro⇐
- Liivi:
mksm. *kukku (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kukku (Schr 1637; us. murt.) ’huippu; kukkura; (verkon, nuotan) koho / Gipfel; der Teil des Inhaltes, der über den Gefäßrand hinausragt; Netzschwimmer’ (olla kukulla, panna mitta kukullensa), kukku-, kukkopää (ESavo KarjKann LaatKarj Ink), kukkura (As 1737; yl.), kukkula (Agr; melko yl.), kukkurapää
~ ink kukkula ’kukkula, harja’, kukkura id. | ka kukuilla ’hartioilla, olalla, selässä; kantamuksen päällä’, kukkula, kukkura ’kukkura; vaaran laki; jyrkkä mäki; katonharja; kukkurainen’, kukkuri ’kukkula; kukkura’ | ly kukkuraińe ’(esim. männyn) käpy’ | va kukkula, (Kukk) kukkala ’päälaki, pää’ | vi kukal (g. kukla) ’niska, takaraivo; kukkula’, kukil ’hartioilla(an), harteilla(an)’, E kukru ’niska’ (? > latv kukurs ’kyttyrä’, liett kukùrai (mon.), kukùrė, -s, kukãrai (mon.) ’selän ylin osa; kyttyrä’).
~ ink kukkula ’kukkula, harja’, kukkura id. | ka kukuilla ’hartioilla, olalla, selässä; kantamuksen päällä’, kukkula, kukkura ’kukkura; vaaran laki; jyrkkä mäki; katonharja; kukkurainen’, kukkuri ’kukkula; kukkura’ | ly kukkuraińe ’(esim. männyn) käpy’ | va kukkula, (Kukk) kukkala ’päälaki, pää’ | vi kukal (g. kukla) ’niska, takaraivo; kukkula’, kukil ’hartioilla(an), harteilla(an)’, E kukru ’niska’ (? > latv kukurs ’kyttyrä’, liett kukùrai (mon.), kukùrė, -s, kukãrai (mon.) ’selän ylin osa; kyttyrä’).
Ehkä samaa juurta kuin kukka, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Aminoff 1869 WirSS 29 (sm kukkula ~ vi kukal)
- Thomsen 1890 BFB 263 (vi > latv)
- Kalima 1936 BL 121 (ka kukkuri, viE kukru sanojen ja toisaalta liett sanojen yhtäläisyys todennäk. sattumaa)
- Hakulinen 1941 SKRK 1 117 (kukkura, vrt. kukkupää, kukkula, ? kukka)
- Ruoppila 1947 Kotiel 2 131 (sm kukku ← kukka)
- Hakulinen Vir 1948 112–13 (+ va kukkul)
- SKES 1958 232–33 (kukku mahd. ← kukka; + ly)