Etymologiadata:imsm:kukka
*kukka
Vastineet:
mksm. *kukka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kukka (Agr; yl.) merk. myös ’lelu; laukki hevosen t. naudan otsassa / Blüte, Blume; Spielzeug; Blesse’, jääkukka ’avannon sytemisestä syntynyt jääkasa’, sytykukka id., kukkanen (Agr cuckainen, cuckanen), kukkia ’olla kukassa; poimia, katkoa (esim. tupakan) kukat’, kukoistaa, kukkea
~ ink kukka, kukkain ’kukkanen’, kukkia | ka kukka ’kukka; leikkikalu’, kukkaine id., kukkie ’kukkia’, kukki ’armas, kulta’ | va kukka, kukaz ’kukka’, kukittsā ’kukkia’ | vi murt. (Alutagune) kuke ’kukoistus’, (Vaivara) kukkane ’kukka’, E kukk (g. kuku) ’sikiäin; käpy; silmu’, lina-k. ’pellavan sylkky’, jõe-k. ’lumpeen, ulpukan hedelmä’, kukk (g. kuka) ’papu’, kuku, kukune ’armas, rakas’, kuketta- ’kukkia’. — Sm > lpN gukˈka (In) ’kukka’. Vrt. kukku.
~ ink kukka, kukkain ’kukkanen’, kukkia | ka kukka ’kukka; leikkikalu’, kukkaine id., kukkie ’kukkia’, kukki ’armas, kulta’ | va kukka, kukaz ’kukka’, kukittsā ’kukkia’ | vi murt. (Alutagune) kuke ’kukoistus’, (Vaivara) kukkane ’kukka’, E kukk (g. kuku) ’sikiäin; käpy; silmu’, lina-k. ’pellavan sylkky’, jõe-k. ’lumpeen, ulpukan hedelmä’, kukk (g. kuka) ’papu’, kuku, kukune ’armas, rakas’, kuketta- ’kukkia’. — Sm > lpN gukˈka (In) ’kukka’. Vrt. kukku.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 130 (sm ~ va)
- VW 1 1874 3 (+ vi kuke)
- Saareste 1924 LVEM 37–38 (+ ka, vi kukk)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 346 (lp < sm)
- SKES 1958 232
- Ariste 1962 ESA 8 16 (+ vi kukkane)