Etymologiadata:imsm:kuhila(s)

*kuhila(s)

Vastineet:

• Suomi: kuhila(s)
• Karjala: kuhilas
• Vepsä: kuhl’az
• Vatja: kuhila(z)
• Pohjoisviro: kuhelik⇐
• Eteläviro: kuhilik⇐
• Liivi:

mksm. *kuhila(s) (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kuhilas (Schr 1637; yl.), kuhila (Agr mon. nom. Cuhilat, Martti n. 1580 mon. elat. kuhiloista), kyhläs (Eurén 1860; ei nykymurt.) ’viljakeko / Getreidehocke’
~ ink kuhjalas, kuilas | ka kuhilas, kuilaš, kuilas, kuhuĺas, kuhĺas, kuhĺaš, kuuĺaš, au kyhläs | ly kühläs, kühlas | ve kuhilaz, kuhlaz, kuhĺäz | va kuhila, (Kukk) kuhjalaz | vi kuhelik, kuhilik, kuhilas, kuhelas id.

? < germ *skūilaz: nr skyl, mr skȳl ’kuhilas’. Tuskin johd. sanasta kuhja, ks. tätä.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 130 (sm ~ va vi)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 90 (+ ve)
• Lindström 1859 KeltGerm 128 (~ ruots skyl)
• VW 1 1874 34 (← kuhjo)
• Ahlqvist 1877 SKR 36 (johd., vrt. vi kuhi)
• Thomsen 1890 BFB 262 (← kuhja)
• Neuhaus 1908 Sprachlehre 142 (< germ *skuhilaz (?) > nr skyl)
• Karsten 1915 GFL 146 (? < kgerm *χuhila-z > ns Hügel ’kumpu jne.’)
• Rapola Vir 1924 15–16 (kuhilas tuskin ← kuhja)
• Setälä 1934 AASF B 30 568–70 (germ *skūilaz > kuilas; muodon kuhilas -h- sekundaarinen)
• SKES 1958 231 (ims ? < germ *skūilaz, mahd. kuitenkin ← kuhja)

[kuhilas Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kuhilas