Etymologiadata:imsm:ku(m)mara

*ku(m)mara

Vastineet:

• Suomi: kumara
• Karjala: kumartoa⇐
• Vepsä: kumarta⇐
• Vatja: kummartaa
• Pohjoisviro: kummar
• Eteläviro: kumardus⇐
• Liivi: kūmartõ⇐

mksm. *ku(m)mara (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kumara (Agr; yl.) ’vorgebeugte Haltung’, kumartaa, kumartua (myös kymärä, -rtää, -rtyä)
~ ink kummartā ’kumartaa’ | ka kumartoa, kumartuo | ly kumartaze̮, kumarduda, -arzuda ’kumartaa’ | ve kumarta(ze̮), kumartazhe̮ id. | va kummartā id. | vi kummardada id., kummargil ’kumarassa’, -e ’kumaraan’ (vrt. myös kummar, -as ’ontelo, astian sisäpuoli’, kummer, kumer ’kupera, käyrä, mykevä’) | li kumārd ’kumartaa’

= lpN gobˈmârâs, -âris ’eteenpäin työntyvä, kärjestä alas kaartuva (poron sarvi)’, In kummar, attr. -as ’id.; (liian) käyrä (ahkion, veneen keula, kengän kärki)’ (vastaa äänt. vi kummer sanaa), N gobmerdit (Lu In Ko Kld T) ’kumartaa’ | md komams ’kumartaa, kumartua’ | tšerL kə̑malam, I kumalam ’kumartaa; rukoilla, uhrata’ | ? unk homorú ’kovera, onteva; (vanh.) kupera, mykevä’.

Md sana on alkup. perussanan (*kuma) edustaja, muut ovat johd:ia samasta kannasta. Omituinen on osassa ims kieliä ja lapissa esiintyvä geminaatta-m. Todennäk. johd:ia samasta kannasta kuin kumo, ks. tätä.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 494 (sm ~ vi)
• Castrén 1845 EGTsch 65 (+ tšer)
• Diefenbach 1851 VWGoth 2 531 (+ lp)
• Ahlqvist 1856 WotGr 131 (+ va)
• Ahlqvist 1861 MMdGr 158 (+ md)
• VW 1 1874 88 (+ ve li; kumara ja kumo kuuluvat yhteen)
• MUSz 1873–81 109–11 (+ unk)
• Ojansuu 1907 KKO 78 (+ ka)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 12 (lp gobmerdit < sm)
• SKES 1958 236 (+ ly; lp ? < sm; ? unk; kumara ja kumo todennäk. kuuluvat yhteen)
• TESz 2 1970 138–39
• MSzFE 1971 296–98
• UEW 1988 201–02 (sm kumo, kumara ~ ? unk homorú)

[kumara Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kumara