Etymologiadata:imsm:kookka
*kookka
Vastineet:
- Suomi: kuokka
- Karjala: kuokka
- Vepsä: kok
- Vatja: kookka
- Pohjoisviro: kook⇐
- Eteläviro: ku̬u̬k⇐
- Liivi: kūok⇐
mksm. *kookka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kuokka (Mennander 1699; yl.) ’Hacke’, kuokko ’kuokittu maa’, kuokos id., kuokkia ’hakata kuokalla; puskea (Raam 1642)’
~ ink kōkka, kōkkia | ka kuokka, kuokos, kuokkie | ly kuok(ke̮) (mon. -kad) ’kuokka; puinen kokkarenuija’, kuokaińe ’(oven)haka’, kuokkida ’kuokkia; nuijia (turpeita, paakkuja), hakata (tikka nokallaan puuta)’ | ve kok (g. -an) ’kuokka; telso’, kokta, kokkida ’kuokkia maata; kovertaa puuta telsolla; nokkia, nokallaan pistää; nykiä (kala onkea)’ | va kōkka ’kuokka’, kōttšia, (Kukk) kōkkia ’kuokkia’ | huom. myös vi kook (g. koogu) ’koukku’, koogitseda ’koukkia’, kookida ’koukata, koukkia’ | li kūok ’koukku’ (sm > lpN guokˈke ’kuokka’, guokˈkât ’kuokkia, kaivaa’; sm kuokka > ruots murt. Sm kōkko, kōka jne. ’kuokka’, sm kuokkia > ruots murt. Sm kōkk(a) jne. ’kuokkia’; ims *kōkka ? > liett kúoka(s), kúoka ’paksupäinen keppi, nuija’, latv koks ’puu’)
~ ink kōkka, kōkkia | ka kuokka, kuokos, kuokkie | ly kuok(ke̮) (mon. -kad) ’kuokka; puinen kokkarenuija’, kuokaińe ’(oven)haka’, kuokkida ’kuokkia; nuijia (turpeita, paakkuja), hakata (tikka nokallaan puuta)’ | ve kok (g. -an) ’kuokka; telso’, kokta, kokkida ’kuokkia maata; kovertaa puuta telsolla; nokkia, nokallaan pistää; nykiä (kala onkea)’ | va kōkka ’kuokka’, kōttšia, (Kukk) kōkkia ’kuokkia’ | huom. myös vi kook (g. koogu) ’koukku’, koogitseda ’koukkia’, kookida ’koukata, koukkia’ | li kūok ’koukku’ (sm > lpN guokˈke ’kuokka’, guokˈkât ’kuokkia, kaivaa’; sm kuokka > ruots murt. Sm kōkko, kōka jne. ’kuokka’, sm kuokkia > ruots murt. Sm kōkk(a) jne. ’kuokkia’; ims *kōkka ? > liett kúoka(s), kúoka ’paksupäinen keppi, nuija’, latv koks ’puu’)
? = votj kokt́śani̮, kukt́śani̮ ’hakata kuokalla’, kokt́śan, kukt́śan ’kuokka’ | syrj kokni̮ ’kuokkia’, kokalni̮ ’nokkia’, kokan ’kuokka; kuokan tapainen koverruskirves’. — Koska sm kuokka ei äänneasultaan hyvin sovellu sm-perm kaudelta peräisin olevaksi sanaksi, sana saattaakin olla germ alkuperää, vrt. holl hoek, engl hook ’haka, hakanen, koukku jne.’ < germ *hōka-. Vrt. kokka, koksari, koukku.
Lähdekirjallisuus:
- Adelung 1796 WHd 2 1682 (sm ~ saks Kog ’puunuija’)
- Lindström Suomi 1852 47 (sm kuokkia ~ syrj kokal-)
- VW 1 1874 1 (sm ~ vi li)
- Qvigstad 1881 Beiträge 77 (sm > lp)
- Mustonen Vir 1883 171 (+ va)
- Wichmann 1901 WotjChr 72 (+ syrj kokan, votj)
- Setälä 1906 SUSA 23:1 36 (sm kuokka + ka ve; < germ, vrt. goot hōka ’aura’, ags hōc ’haka, kuokka’)
- Karsten 1928 SUST 58 58 (joko < germ t. miel. sgr; alkusukulaisuus?)
- Collinder 1932 Urgerm 212–13 kirjallisuusviittauksineen (miel. sgr)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 54–55 (sm > nr murt. Sm)
- SKES 1958 239 (ims ~ ? perm; germ alkuperää ei mainita)
- Vries 1961 AnEW 278 (sm < sk, vrt. mn hœkja ’kainalosauva’)
- Lytkin & Guljajev 1970 KESK 129 (varauksitta ~ perm)
- Kiparsky Vir 1977 18 (ims ? > baltt)
- Koivulehto Vir 1983 548 (sm kuokka < germ *hōka- t. hōkjōn > mn hœkja)
- UEW 1988 669 (? ~ perm)