Etymologiadata:imsm:kokka
*kokka
Vastineet:
mksm. *kokka < kksm. *kokka < vksm. *kokka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kokka (Flor 1733; itämurt. KPPohjanm Peräp, paik. Häme) ’aluksen t. reen keula, etuosa, esiin pistävä kolkka t. nokka, nuotan peräkoho, (kala)koukku; penis / Bug, etw. Hervorstehendes, (Angel)haken; Penis’, kokki ’iso kalakoukku’
~ ink kokka ’koukku’, (demin.) kokkain ’ongen t. vyön koukku’ | ka kokka ’pää, nokka, kärki, piikki; kokka, keula, kolkka, kulma, soppi; koukku, vaarna, onki, tiirikka; kahva; penis’ | ly kok(ke̮) ’koukku; penis’ | ve kok ’penis’, kokta ’nokkia (lintu), nykiä, iskeä (kala onkeen)’, kokitada ’onkia’ | va kokka ’koukku’, kokkia ’nokkia’ | vi murt. kokk(a) ’koukku; (pn:issä) kumpu, kukkula, vuori’ (ositt. ? < sm t. va)
~ ink kokka ’koukku’, (demin.) kokkain ’ongen t. vyön koukku’ | ka kokka ’pää, nokka, kärki, piikki; kokka, keula, kolkka, kulma, soppi; koukku, vaarna, onki, tiirikka; kahva; penis’ | ly kok(ke̮) ’koukku; penis’ | ve kok ’penis’, kokta ’nokkia (lintu), nykiä, iskeä (kala onkeen)’, kokitada ’onkia’ | va kokka ’koukku’, kokkia ’nokkia’ | vi murt. kokk(a) ’koukku; (pn:issä) kumpu, kukkula, vuori’ (ositt. ? < sm t. va)
= lpN murt. goakˈke ’kuokka’, In koakki (Lu Ko T) ’koukku’ | ? vogP kɔ̄k ’penis’ | ? ostjI kaγəw, E χaχəp ’puinen haukionki’.
Ims > ven murt. kóka ’laivan peräkokka, nokka’, kokka ’pieni kuokka’; sm > nr murt. Sm kokka, kokko ’koho’. — Samaa sanuetta ovat kaiketi myös kokka(puhe) ’pilapuhe’ (vrt. ka va kokkasana ’kompasana’), kokka-, kokko-, kokkelimaito, -piimä, kokkuli. Vrt. kokkare.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 129 (sm ~ va)
- Wiklund 1896 SUST 10 213 (+ lp)
- Ojansuu 1907 KKO 77 (+ ka)
- Toivonen 1914–22 FUF 15 76 (+ ostj)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 341 (+ ve)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 45 (sm > nr murt. Sm)
- SKES 1958 208–09 (+ ly ? vog ? ostj)
- EEW 1982–83 903–04
- UEW 1988 171–72 (vog ei tähän)